"Ei! Minä vien hänet, kun olen saanut mahdollisuuden, ennen kuin hän livahtaa pois."
"Minä annan sinulle sanani", jyrisi Stillwell.
"Minun ei tarvitse vaatia sinun sanaasi eikä kenenkään muunkaan."
Stillwellin vartalo vapisi raivosta, mutta hän ponnisteli kuitenkin hillitäkseen itsensä.
"Kuulehan nyt, Pat Hawe, minä tiedän mikä on kohtuullista. Laki on laki. Mutta tässä maassa on lakia aina käytelty rehellisellä ja oikealla tavalla ja käytellään nytkin! Ehkä sinä olet unohtanut sen. Minä aion antaa sinulle neuvon: sinusta ei pidetä liikaa tässä maassa. Sinä olet tehnyt liian paljon väkivaltaisuuksia. Tekosi ovat olleet huonossa huudossa. Älä ole välittämättä siitä, mitä sanon. Mutta sinä olet sheriffi ja minä kunnioitan sinun virkaasi. Minä kunnioitan sitä hyvin paljon. Mutta jos inhimillisen säädyllisyyden maito on niin hapanta rinnassasi, ettei sinulla ole yhtään ystävällistä tunnetta, silloin koeta ainakin välttää ikävyyksiä. Ymmärrätkö tämän neuvon?"
"Sinä uhkaat virkamiestä", vastasi Hawe vihaisesti.
"Tahdotko nopeasti lähteä täältä matkaasi?" kysyi Stillwell. "Minä takaan, että Stewart tulee El Cajoniin sinä päivänä kuin sanot."
"En! Minä tulin pidättämään hänet ja aion tehdä sen."
"Sitten saat vastata asiasta!" huudahti Stillwell.
Stillwell astui yhden ainoan askelen kuistilta. Hänen viime sanansa olivat kylmät. Sheriffi alkoi änkyttää ja heristää kättään karjanhoitajalle.