"No, jumaliste! Mikä sinuun on mennyt? Mene sisälle ja minä selvitän asian tämän veitikan kanssa. Huomenna voit ratsastaa sinne ja antautua herrasmiehen tavoin."
"Ei. Minä menen. Kiitos, Bill, siitä tavasta, jolla sinä ja pojat olette tahtoneet puolustaa minua."
Madeline näki hänessä menneiden aikojen toivottoman ja häpeissään olevan Stewartin. Kun Sneed lähestyi helistellen rautojaan, syttyi Madelinen veri tuleen. Mutta Stewart tarjosi kätensä kahlehdittaviksi. Silloin Madeline kuuli oman äänensä kaikuvana ja käskevänä:
"Odottakaa!"
Sinä aikana, jonka hän tarvitsi astuakseen muutamat askelet kuistin reunalle ja katsellakseen miehiä kasvoihin, hän ei ainoastaan tuntenut suuttumuksensa, oikeudentuntonsa ja ylpeytensä antavan voimia — oli myös muuta, joka kutsui — jokin syvä, kiihkoinen ja salaperäinen, joka ei ollut hetkessä syntynyt.
"Hawe, minä voin osoittaa teille, ettei Stewart ollut millään lailla tekemisissä sen rikoksen kanssa, josta te haluatte pidättää hänet."
Sheriffin tuijotus muuttui vilauksessa. Hän yski ja koetti puhua.
"Olisi mahdotonta, että Stewart olisi ollut yhteydessä tuon tapon kanssa", jatkoi Madeline nopeasti, "sillä hän oli kanssani aseman odotushuoneessa sillä hetkellä, jolloin hyökkäys tehtiin ulkopuolella. Vakuutan teille, että muistan asian selvästi. Ovi oli auki. Minä kuulin riitelevien miesten ääniä. Kieli oli espanjaa. Miehet olivat ilmeisesti lähteneet vastapäätä olevasta tanssihuoneistosta ja lähestyivät asemaa. Minä kuulin naisen äänen, joka sekautui muihin. Hänkin puhui espanjaa enkä minä voinut ymmärtää puhetta. Mutta sävy oli rukoileva. Sitten kuulin askelia. Tiesin että Stewartkin kuuli ne. Minä saatoin nähdä hänen kasvoiltaan, että jotakin pelottavaa oli tapahtumaisillaan. Juuri oven ulkopuolella kuului silloin karkeita ääniä, käsikähmää, laukaus, naisen huuto, kaatuvan ruumiin jysähdys ja pois juoksevan miehen askelia. Heti jälkeenpäin hoiperteli Bonita ovelle. Hän oli valkoinen ja kauhun lamaama. Hän tunsi Stewartin ja vetosi häneen. Stewart tuki häntä ja koetti rauhoittaa. Cowboy oli kiihtynyt. Hän kysyi tytöltä, oliko Danny Mains ammuttu vai oliko tämä itse ampunut. Tyttö vastasi kieltäen. Hän kertoi Stewartille tanssineensa hieman, keimailleensa hieman vaquerojen kanssa ja nämä olivat riidelleet hänestä. Silloin Stewart vei hänet ulos ja pani hevosensa selkään. Minä näin tytön ratsastavan tuolla hevosella katua alas kadotakseen pimeyteen."
"Tuo on kovin mielenkiintoista, neiti Hammond, melkein yhtä mielenkiintoista kuin satukirja", sanoi Hawe. "Nyt, koska olette niin kohtelias todistaja, tahtoisin mielelläni tehdä kysymyksen tai pari. Mihin aikaan saavuitte El Cajoniin sinä yönä?"
"Kello kahdentoista jälkeen", vastasi Madeline.