"Ei kukaan ollut teitä vastassa?"
"Ei."
"Asemapäällikkö ja sähköttäjä olivat menneet?"
"Niin."
"No kuinka pian tämä toveri Stewart näyttäytyi?" jatkoi Hawe kierosti hymyillen.
"Hyvin pian minun tultuani. Luulen — ehkä viisitoista minuuttia sen jälkeen."
"Asemalla oli hiukan pimeätä ja yksinäistä, eikö niin?"
"Kyllä totisesti."
"Ja mihin aikaan sekarotuinen ammuttiin?" kysyi Hawe pienet silmät hehkuen kuin hiilet.
"Luultavasti aivan lähellä puolta kahta. Kello oli kaksi, kun katsoin sitä Florence Kingsleyn talossa."