"Al, luulen että sinun olisi paras keskeyttää kiistely tuolla."
Alfred tuijotti puhujaan, kuuli kadulta tulevat kovat äänet ja sanoi sitten päästäen Madelinen irti:
"Totta tosiaan! Minä unohdin, Flo. Siellä on pieni asia selvitettävänä. Pidä sisartani täällä, äläkä hätiköi suotta."
Hän meni ulos kuistille ja huusi miehilleen:
"Lopeta, Jack! Ja sinä myös, Blaze! En halunnut, että olisitte tulleet tänne. Mutta koska tahdoitte tulla, on teidän lopetettava nyt. Tämä on minun asiani."
Sen jälkeen hän kääntyi Stewartin puoleen:
"Taas juonut viime yönä?"
"No jos tahdot tietää, niin minä olin kelpo lailla päissäni", vastasi Stewart.
"Hitto vieköön! Tilanne on tällainen: koko kaupunki tietää, että sinä kohtasit sisareni viime yönä asemalla — ja solvasit häntä. Jack on saanut tietää, niin myös nämä toiset pojat. Mutta se on minun asiani. Ymmärrä, etten minä tuonut heitä tänne. Gene, sinä olet ollut jonkin aikaa väärällä jäljellä, juopotellut ja tehnyt kaikkea sellaista. Sinä menet pahaan päin. Mutta Bill luulee ja minäkin luulen, että sinä olet vielä mies. Emme ole koskaan huomanneet sinun valehtelevan. Mitä sinulla nyt on sanottavana puolustukseksesi?"
"Olin kelpo lailla päissäni. No, minä tapasin neiti Hammondin yksin asemalla. Hänellä oli huntu, mutta minä tiesin, että hän oli säätyläisnainen. Luulen että neiti Hammond huomasi minun ritarillisuuteni jokseenkin yllättäväksi ja…"