"Siellä on Gene. Hän naputti antaakseen meidän tietää, että neiti Hammondin veli on tulossa."
Florence kiiruhti vierashuoneeseen Madelinen seuraamana. Ovi oli avoinna, ja siitä näkyi Stewart kuistin portailla. Alhaalta tieltä kuului kavioiden kopsetta. Madeline katseli Florencen olan yli ja näki tomupilven lähestyvän ja siinä hän erotti hevosten sekä ratsastajain hahmoja. Lämmin tunne levisi hänen ylitseen, pieni iloisuuden häive, ja hän tunsi tyttömäisen rakkautensa veljeään kohtaan.
"Gene, onko Jack pitänyt suunsa kiinni?" kysyi Florence, ja Madeline huomasi terävän soinnun tytön äänessä.
"Ei", vastasi Stewart.
"Gene! Ei kai asiasta synny tappelua?"
"Tappelua ei tule."
"Käytä nyt aivojasi", lisäsi Florence ja sitten hän kääntyi sysätäkseen Madelinen lempeästi takaisin vierashuoneeseen.
Kavioiden kopse pysähtyi oven eteen. Katsoessaan ulos näki Madeline joukon tomuisia, jänteviä hevosia kaaputtavan soraa ja nakkelevan päätään. Hänen nopea katseensa liukui notkeiden hevosmiesten yli koettaen etsiä veljeä. Sitten yksi ratsastaja heitti ohjaksensa, hyppäsi alas satulasta ja tuli harpaten kuistin portaille. Florence tuli häntä vastaan ovelle.
"Hei Flo! Missä hän on?" huusi hän kiihkeästi. Samaila hän katseli Florencen olan yli. Hän hyppäsi sisarensa luo. Tämä tuskin tunsi korkean vartalon ja pronssinväriset kasvot, mutta sinisten silmien lämmin liekehtiminen oli tuttua. Veli kiersi kätensä hänen ympärilleen lausuen katkonaisen tervehdyksen, sitten hän irtautui sisarestaan ja katseli häntä tutkivasti.
"No, sisar", aloitti hän, kun Florence kääntyi ovelta kiireisesti ja keskeytti hänet.