"'Minä menen juuri nyt', huusi hän.
"Ja tämän jälkeen olisi jokainen voinut kuulla kellon tikittävän mailin päästä. Stewart näytti olevan tukehtumaisillaan ja lopuksi hän puhkesi puhumaan:
"'Mutta mies, ajattelehan kuka hän on! Hän on neiti Hammond! Jos olisit nähnyt hänet, niin vaikka olisit päästäsi sekaisin tai juovuksissa, sinä et voisi tehdä sitä.'
"'Enkö voisi? No näytänpä sinulle hiivatin äkkiä! Mitä minä huolin siitä, kuka hän on. Ne mainiot idän naiset — minä olen kuullut niistä. Se Hammondin naisihminen…'
"Äkkiä Hawe lopetti ja punainen naama muuttui vihreäksi kun hän meni hakemaan revolveriaan."
Stillwell keskeytti kertomuksensa vetääkseen henkeä ja kuivasi kosteata otsaansa. Nyt hänen kasvonsa alkoivat kadottaa karkeuttaan. Ne muuttuivat, ne pehmenivät, värähtelivät, ja hän hymyili.
"Ja sitten, neiti Majesty, sitten tapahtui jotakin. Stewart otti Patin revolverin ja heitti sen lattialle. Ja se mikä seurasi oli kaunista. Varmaan se oli kaunein näky minkä olen ikinä nähnyt. Kun tohtori tuli, hänellä oli toinenkin haavoittunut ja hän sanoi, että uusi potilas tarvitsisi neljä kuukautta ennen kuin olisi ylhäällä ja taas reippaan näköinen. Ja Gene Stewart lähti rajalle päin."
Matkustus auringonnoususta auringonlaskuun
Kun veli herätti Madelinen seuraavana aamuna, ei päivä ollut vielä noussut. Kylmyys värisytti häntä ja hänen oli haparoitava tulitikkuja ja lamppua.
"Majesty, nyt on edessä jotakin josta saat oppia tuntemaan todellisuutta", ilmoitti Al iloisesti. "Me ajamme sinut heti liikkeelle, sillä meidän täytyy kiiruhtaa takaisin karjatalolle. Yleinen karjantarkastus alkaa huomenna. Sinä saat tulla vankkureissa Stillwellin ja Florencen kanssa. Minä ratsastan edellä poikien kanssa ja teen vähän valmista teitä varten karjatalossa. Teidän tavaranne tulevat jäljessä, mutta eivät ehdi sinne ennen kuin huomenna. Siitä tulee pitkä matka — melkein viisikymmentä mailia. Flo, älä unohda ottaa mukaan pari vaippaa. Kääri hänet hyvin vaippoihin. Ja koeta kiiruhtaa valmiiksi. Me odotamme."