Stewart painoi päänsä alas ja katsoi pois.
"Me olimme tovereita. Eräänä päivänä vedin hänet ylös ampumahaudasta. Minä muistutin hänelle siitä. Sitten minä — minä kerroin hänelle jotakin, jonka — jonka luulin…"
"Stewart, minä tiedän siitä tavasta, jolla hän katseli minua, että te puhuitte minusta."
Mies ei ollut halukas vastaamaan, eikä tyttö vaatinut sitä kivenkovaan.
"Minä kuulin Don Carlosin nimen useita kertoja. Mitä on Don Carlosilla ja hänen vaqueroillaan tekemistä tämän kanssa?"
"Siitä sekarotuisesta saa koko asia alkunsa", vastasi Stewart synkästi. "Hän poltti karjatalonsa ja karja-aitauksensa estääkseen meitä saamasta niitä. Mutta hän teki sen myös saadakseen kaikki pojat pois teidän kotoanne. Heillä oli suurenmoinen suunnitelma. Minä jätin määräyksen, että jonkun piti pysyä teidän luonanne. Mutta Al ja Stillwell, jotka ovat kumpikin kuumapäisiä, ratsastivat pois tänä aamuna. Sitten tulivat guerillat."
"No mikä oli ajatuksena — suunnitelmana — niin kuin te sanoitte?"
"Saada teidät", sanoi toinen suoraan.
"Minut! Ettehän tarkoita, että minun kiinni ottamiseni oli jotakin muuta kuin pelkkä sattuma?"
"Minä tarkoitan sitä. Mutta Stillwell ja teidän veljenne luulevat, että guerillat halusivat rahaa ja aseita ja että he vain sattumalta veivät teidät mukanaan, koska juoksitte hevosen kuonon alle."