"Ylhäällä vuoristossa kymmenen mailin päässä karjatalolta. Juuri täällä alhaalla on polku. Minä voin viedä teidät kotiin puolenyön aikaan. He tulevat levottomiksi siellä alhaalla."
"Mitä on tapahtunut?"
"Eipä paljon mitään muille kuin teille. Siinä on — siinä on juuri kova onni. Florence sai meidät kiinni rinteellä. Me olimme palaamassa palopaikalta. Olimme aivan uupuneita. Mutta pääsimme karjatalolle ennen kuin mitään vahinkoa oli tapahtunut. Meillä oli vaivaa ennen kuin löysimme jälkeäkään teistä. Nels keksi jäljet ikkunan alla. Ja silloin tiesimme asian. Minulla oli onnea saavuttaakseni rosvojoukon niin pian. Olin arvannut oikein. Tunsin sen guerillapäällikön. Hän on meksikolainen rosvo. Mutta hän taisteli Maderon puolesta ja minä olin hänen kanssaan koko paljon."
"Miten saitte minut vapaaksi?"
"Tarjosin rahaa. Sitä kaikki kapinalliset haluavat."
"Kuinka paljon?"
"Kaksituhatta Meksikon dollaria. Minä annoin sanani. Minun on hankittava rahat. Sanoin heille, milloin ja missä kohtaisin heidät."
"Hyvä! Olen iloinen että minulla on rahaa." Madeline nauroi. "Mutta sanokaa minulle: tuo kapinapäällikkö ei vaatinut rahaa?"
"Ei. Raha on hänen miehilleen."
"Mitä te sanoitte hänelle? Minä näin teidän kuiskaavan jotakin hänen korvaansa."