"Pantteri kaatoi poron tuohon ja tappoi sen siihen. Luultavasti katkaisi se porolta niskan. Poro laukkasi sata metriä pantteri selässään. Katsokaa, tuossa on jälki, jota pitkin pantteri on laahannut poron pois."
Ruohokossa oli todellakin aivan selvä ura.
"Tytöt, saatte nähdä tuon poron hyvin pian", sanoi Dale mennen eteenpäin. "Tuo teko on juuri tehty, ainoastaan muutamia minuutteja sitten."
"Kuinka voitte sen tietää?" kysyi Bo.
"Näen sen ruohosta. Pantterin kuljettaessa poroa pois painui se maahan, mutta nyt se alkaa nousta jälleen."
Dale kumartui seuraavan kerran niityn toisessa päässä muutaman kuusen juurelle, jolla oli hyvin pitkät laajalle ulottuvat oksat. Kun Helen katsoi Pedroa, rupesivat hänen suonensa sykkimään nopeammasti. Se koetti hurjasti riistäytyä irti. Helen katsoi peläten sinnepäin, jonne Dale viittasi, odottaen näkevänsä pantterin. Mutta sen sijaan huomasikin hän maahan isketyn poron, jonka kieli oli ulkona suusta, silmät elottomat ja nahka verinen.
"Tytöt, pantteri kuuli tulomme ja poistui. Se ei ole kumminkaan kaukana", sanoi Dale kumartuen tarkastamaan poron päätä. "Tämä on vielä aivan lämmin. Sen niska on poikki. Katsokaa pantterin hampaiden ja kynsien jälkiä. Tämä on naaras. Älkää nyt arastelko, tytöt. Tämä on hyvin tavallinen tapaus metsien elämässä. Katsokaa, miten sievästi pantteri on nylkenyt sen nahan. Minäkään en olisi voinut tehdä sitä paremmin. Se alkoi juuri syödä sitä silloin kun se kuuli tulomme."
"Millainen kauhistuttava teko! Raadon katseleminen tekee minut sairaaksi!" huudahti Helen.
"Tämä on vain luontoa", sanoi Dale vaatimattomasti.
"Tappakaamme tuo pantteri", lisäsi Bo.