"Pedrohan se on", sanoi hän säpsähtäen!
"Varmasti. Se ajaa jotakin takaa. Emme ole kuulleet sen milloinkaan haukkuvan noin kauheasti."
"Missä Dale on?"
"Hän poistui näkyvistäni tuolla", vastasi Bo viitaten. "Ja Pedro laukkaa juuri meitä kohti tuota rinnettä pitkin. Se on varmasti peninkulman ellei parinkin päässä Dalesta."
"Mutta Dale kai seuraa sitä."
"Varmasti. Mutta hänellä pitäisi olla siivet päästäkseen lähestymään koiraa nyt. Pedro ei ole voinut laukata tuonne hänen mukanaan. Kuuntelehan vain."
Koiran hurja haukunta kannusti Bon vastustamattomaan toimintaan. Ottaen Dalen kevyemmän pyssyn tukki hän sen satulastaan riippuvaan huotraan ja hypättyään selkään ohjasi hän mustangin pensaikkojen ja purojen yli suoraan sinne, josta Pedron haukunta kuului. Helen hämmästyi hetkeksi sanattomaksi. Kun Bo hyppäytti hevosensa muutaman suuren kannon yli kuin esteratsastaja, vastasi Helen tuntemattomaan mielijohteeseen kiinnittämällä satulansa niin nopeasti kuin suinkin. Ottamatta takkia ylleen ja lakkia päähänsä hän nousi hevosensa selkään. Hermostunut ratsu läksi laukkaamaan melkein ennenkuin hän ennätti satulaankaan. Omituinen viiltävä vapistus värisytti kaikkia hänen suoniaan. Hän halusi huutaa Bota odottamaan, mutta Bo oli jo näkymättömissä. Syvät mutaiset kosteihin paikkoihin painuneet jäljet ja korkeaan ruohoon murtautunut vako näyttivät kumminkin tien, jota oli helppo seurata. Hänen hevosensa ei tarvinnutkaan todella mitään ohjausta. Se juoksi puiston päässä olevien kuusten välitse ja kierrettyään muutaman metsikön seisahtui se paikoillaan olevan harmaan mustangin viereen. Bo katsoi rinteelle ja kuunteli.
"Tuolla se nyt on!" huusi Bo, kun koira haukkui kaikuvasti lähempänä heitä nyt kuin ennen. Bo kiiruhti matkaansa.
Helenin hevonen seurasi kehoittamatta. Se oli kiihoittunut ja heristi korviaan. Jotakin oli ilmassa. Helen ei ollut milloinkaan ennen ratsastellut puiston tässä epätasaisessa päässä eikä Bota ollut helppo seurata. Hän johti rämeiden, purojen, notkojen, kallioisten matalien harjanteitten ja niin tiheitten kuusi- ja haapametsikköjen läpi, että Helen voi tuskin tunkeutua niiden läpi. Sitten saapui Bo suuren puiston aukioon, joka sijaitsi juuri rinteen juurella. Hän pysähtyi sinne hevosen katsellessa ja kuunnellessa. Helen ratsasti hänen luokseen kuvitellen kuulevansa koiran haukuntaa.
"Katso, voi katsohan!" Bon huuto säikähdytti mustangia niin, että se nousi takajaloilleen.