Kuuntelijat nauraa hihittivät ja Carmichael nojasi vuoroin kumpaankin jalkaansa.
"Hän on, hän on mainion ratsastajan näköinen", jatkoi Bo epäröiden.
"Paras, mitä milloinkaan olen nähnyt", myönsi Al sydämellisesti.
"Varmaankin on hän hyvä ampujakin", sanoi Bo toivovasti.
"Bo, hänen revolverinsa riippuu yhtä matalalla kuin Jim Wilsonin ja kaikkien noiden muidenkin texasilaisten ampujien. Tuo ei ollut mikään suositus."
"Silloin menen minä takuuseen hänen puolestaan", sanoi Bo lopullisesti.
"Se riittääkin." Auchincloss kääntyi nyt paimeneen päin. "Las Vegas, olet muukalainen parissamme, mutta olet tervetullut miesteni joukkoon, ja toivon, ettet milloinkaan petä meitä."
Auchinclossin ääni muuttuessaan leikillisestä vakavaksi ilmaisi Helenille, miten kipeästi vanha tilanomistaja tarvitsi uusia luotettavia miehiä, ja vihjaisi samalla tulevista kovista päivistä.
Carmichael seisoi Bon edessä hattu kädessään pyörittäen sitä yhtämittaa ympäri ja nähtävästi täynnä sanoja, joita hän ei saanut sanotuksi. Tyttö puolestaan näytti hyvin sievältä punaisine poskineen ja loistavine silmineen. Helen näki sillä hetkellä enemmän kuin hänen mykän hämmennyksensä.
"Neiti Rayner, olen teille hyvin kiitollinen", änkytti paimen hetken kuluttua.