Katseesta, jonka vanhus siirsi paimenesta tyttöihin, huomasi Helen, että hän aikoi huvitella Carmichaelin kustannuksella.
"Kyllä, isäntä", vastasi paimen nopeasti.
"No niin! Tuossa on nyt sisarentyttäreni. Toimi nyt niin, että hän sanoo tuon sanan."
Carmichael katsoi Bohun ja Bo häneen. Heidän katseensa olivat omituiset, ihmettelevät, ja muuttuivat vihdoin ujosteleviksi. Bo tuijotti lopulta maahan ja paimen unhotti nähtävästi kokonaan saamansa käskyn.
Helen laski kätensä enonsa käsivarrelle.
"Eno, tuosta kaikesta saatte syyttää minua", sanoi hän. "Kun juna pysähtyi Las Vegasissa, näki tämä nuorukainen meidät avoimessa ikkunassa ja arvasi varmaankin, että olemme orpoja ja ikävöiviä tyttöjä, jotka olemme eksyneet tänne Länteen, koska hän puhutteli meitä kauniisti ja ystävällisesti. Hän oli kuullut puhuttavan teistä ja kysyi, kuten otaksuin, piloillaan, luulimmeko teidän antavan hänelle työtä. Ja minä vastasin kiusoitellakseni Bota, että Bo varmaankin suostuu suosittelemaan häntä."
"Vai niin se olikin!" vastasi Al katsoen Bohun iloisesti. "Otin tämän Las Vegasin palvelukseeni hänen sanojensa perusteella. Sano nyt suosituksesi, ellet halua nähdä hänen menettävän paikkaansa."
Bo ei käsittänyt enonsa leikkiä, koska hän katsoi vakavasti paimeneen.
Mutta hän oli kumminkin käsittänyt jotakin.
"Hän oli ensimmäinen, joka puhutteli meitä ystävällisesti täällä
Lännessä", sanoi hän katsoen enoaan silmiin.
"Tuo on kyllä melko hyvä suositus, mutta riittämätön", vastasi Al.