Paimen punastui hiusmartoa myöten. Helen ymmärsi yhtä hyvin kuin hänkin, että Bo vihjaisi tuohon viimeiseen rohkeaan nimitykseen, jonka paimen oli ylpeästi singonnut suustaan silloin kun juna lähti Las Vegasista. Helen aavisti myöskin hieman niitä vaikeuksia, joita Carmichael vielä saisi kestää. Dale huusi nyt tyttöjä aamiaiselle, ja niin säästyi tuo hämmästynyt nuorukainen enemmiltä pistelyiltä.
Tämä Helenin viimeinen ateria Paratiisissa aiheutti omituista ja selittämätöntä pidättyväisyyttä. Hänellä ei ollut juuri mitään sanomista. Bo oli vallattomimmalla tuulellaan, kiusoitteli lemmikeitään, laski leikkiä enonsa ja Royn kanssa, härnäsipä vielä Daleakin, joka näytti hieman vakavalta. Roy oli tavallinen kuiva ja järkevä oma itsensä. Ja Auchincloss, joka istui läheisyydessä, oli tarkkaavainen kuuntelija. Kun Tom ilmestyi näkyviin hiipien niin kissamaisen miellyttävästi leiriin kuin se olisi tiennyt olevansa kaikkien suosikki, voi tilanomistaja tuskin hillitä itseään.
"Dale, onko tuo se kirottu puuma?" hän huudahti.
"Kyllä. Sanomme sitä Tomiksi."
"Se olisi suljettava aitaukseen tahi kiinnitettävä ketjuun. En voi sietää puumia", vastasi Al.
"Tom on niin kesy ja vaaraton kuin kissa."
"Joutavia! Voit kertoa tuollaista tytöille, jos haluat, mutta et minulle. Olen vanha tekijä, kuten tiedät."
"Eno, Tom nukkuu käppyrässä vuoteeni jalkopäässä", sanoi Bo.
"Mitä?"
"Aivan varmasti. Eikö nukukin?"