Helen nyökäytti hymyillen myöntymykseksi. Sitten kutsui Bo Tomin luokseen, houkutteli sen nojaamaan päänsä etukäpäliin ja kerjäämään suupaloja.
"En olisi milloinkaan voinut uskoa tuollaista mahdolliseksi!" huudahti Al pudistaen suurta päätään. "Nuo suuret kissat ovat seuranneet jälkiäni metsissä sekä kuutamolla että pimeässä ja olen kuullut niiden kauhean huudonkin. Maailmassa ei ole mitään niin villiä ääntä kuin puuman. Vaikeroiko tämä Tom milloinkaan niin?"
"Joskus öisin", vastasi Dale.
"No hyvänen aika! Toivoakseni et kuljeta tuota keltaista veitikkaa
Pineen."
"En mitenkään!"
"Mihin aiot panna tämän suuren eläinkokoelmasi?"
Dale katsoi tarkkaavaisesti tilanomistajaan. "Aion pitää niistä huolta."
"Mutta kai sinä tulet mukaamme maatilalleni?"
"Miksi?"
Al raapi päätään ja katsoi hämmästyneenä metsästäjään. "Onhan tavallista, että käydään tuttavia tervehtimässä."