"Kiitoksia, Al. Kun ensimmäisen kerran tulen Pineen, joskus keväällä kenties, käyn ehkä katsomassa, miten voitte."
"Keväälläkö!" huudahti Auchincloss. Sitten hän pudisti päätään surullisesti ja hänen silmiinsä ilmestyi ennustava ilme. "Kunpa et tulisi silloin liian myöhään!"
"Al, tulette nyt terveeksi. Nämä tytöt parantavat teidät. En ole milloinkaan nähnyt teitä reippaampana kuin nyt."
Auchincloss ei jatkanut keskustelua tästä asiasta tällä haavaa, mutta aterian jälkeen, kun muut miehet tulivat katsomaan Dalen asuntoa ja lemmikeitä, kuulivat Helenin terävät korvat keskustelun uudistuvan.
"Kysyn sinulta vielä kerran, tuletko?" sanoi Auchincloss hiljaa ja kiihkeästi.
"En. En sovi sellaisiin oloihin", vastasi Dale.
"Milt, puhu nyt järkeä. Et voi koko ikääsi metsästellä karhuja ja kesyttää puumia", vastusti vanhus.
"Miksi en?" kysyi metsästäjä miettiväisesti.
Auchincloss nousi ja pudisteli itseään kuin hillitäkseen äreää luontoaan ja laski sitten kätensä Dalen käsivarrelle.
"Ensiksikin senvuoksi, että sinua tarvitaan Pinessä."