"Kuinka sitten voitte sanoa, ettei hän ollut uskollinen teille? Olkaa nyt järkevä."
"Sanon teille, neiti Nell, ettei ainoakaan rakastunut voi toimia järkevästi", vastasi paimen. "En ymmärrä, miten sen selittäisin, mutta minusta tuntuu todella kuin Bo leikkisi minun ja toisten miesten kanssa."
"Tarkoitatte hänen kurttailevan?"
"Niin juuri."
"Las Vegas, pelkään teidän olevan oikeassa", sanoi Helen tullen yhä levottomammaksi. "Jatkakaa. Kertokaa minulle, mitä tapahtui."
"No niin, tuo Turner-niminen paimen, joka on Beasleyn palveluksessa, hakkaili Bota kovasti", vastasi Carmichael puhuen kuin joku muisto olisi kiduttanut häntä. "En voi kilpailla Turnerin kanssa. Hän on kaunis, voimakas ja suuri paimen ja suuri naisten suosikki. Hän kerskailee sillä ja luullakseni hän onkin oikeassa. Hän oli aina Bon kintereillä ja lopulta hän valtasi minulta muutaman tanssin. Minulle oli luvattukin vain kolme, mutta hän väitti yhtä niistä omakseen. Bo oli olevinaan hyvin viaton — ah, hän on viekas kuin paholainen — ja sanoi: 'Niin, herra Turner, olen luvannut tämän todellakin teille.' Ja hän näytti hyvin iloiselta sanoessaan minulle: 'Suokaa minulle anteeksi, ystäväni Carmichael!' Istuin siinä kuin selkääni saanut aasi ja annoin heidän mennä. En ollut kumminkaan siitä vielä millänikään, sillä Turner on minua parempi tanssija, ja halusin Bon saavan pitää hauskaa. Mutta sitten muuttuivat tanssiaiset minulle helvetiksi, kun näin Turnerin kiertävän käsivartensa Bon ympärille ennen aikojaan eikä Bo näyttänyt pitävän sitä minään rikoksena. Hän työnsi kyllä Turnerin luotaan jonkun ajan kuluttua, kun olin jo melkein kuollut. Kotiin tullessamme nuhtelin häntä. Tein sen todellakin. Ja hän vastasi minulle niin, että haluan sen unhottaa. Mutta sitten, neiti Nell, tartuin häneen, se tapahtui tuolla portilla kirkkaassa kuunvalossa, puristin hänet syliini ja suutelin häntä tarpeekseni. Päästäessäni hänet irti sanoin siekailematta, vaikka olinkin peloissani: 'Aiotteko nyt mennä naimisiin kanssani?'"
Hän lopetti nielaisten ja katsoi Heleniin surullisin silmiin.
"Ah, mitä Bo silloin teki?" kysyi Helen pidättäen henkeään.
"Hän löi minua korvalle ja sanoi: 'Pidin teistä enemmän kuin muista, mutta nyt vihaan teitä!' Ja hän löi oven kiinni nenäni edessä."
"Luullakseni erehdyitte suuresti", sanoi Helen vakavasti.