"Parasta on kumminkin sulkea tuo ovi."
Helen katsoi, miten paimen hiipi huoneen poikki ja sulki huolellisesti oven. Sitten hän palasi paikoilleen tarkkaavaisin katsein. Helen luki tapauksia hänen silmistään ja totesi nopeasti, että Carmichael kohteli häntä kuin sisarta.
"Olen totisesti ainoa, joka aina tuon teille huonoja uutisia", sanoi hän pahoillaan.
Helen huokaisi syvään. Oli todellakin tapahtunut paljon pieniä onnettomuuksia, jotka olivat vaikeuttaneet tilanhoitoa. Hän oli menettänyt karjaa, hevosia ja lampaita, paimenia oli karannut Beasleyn palvelukseen, rahtikuormien kuljettajat eivät olleet saapuneet silloin kun tavaroita kaikista enimmän olisi tarvittu, paimenet olivat tapelleet ja kauan aikaa sitten suunnitellut kaupat olivat menneet myttyyn.
"Enonne Al pitää tuota Jeff Mulveyta suuressa arvossa", sanoi
Carmichael.
"Pitää todellakin. Hän luottaa häneen ehdottomasti", vastasi Helen.
"Minusta tuntuu hyvin ikävältä ilmoittaa teille, neiti Nell", sanoi paimen katkerasti, "ettei Mulvey ole sellainen, miltä hän näyttää."
"Ah, mitä tarkoitatte?"
"Kun enonne kuolee, menee Mulvey Beasleyn puolelle ja ottaa kaikki sellaiset miehet mukaansa, jotka haluavat seurata häntä."
"Voisiko Jeff olla niin uskoton oltuaan niin monta vuotta enoni työnjohtajana! Miten voitte sen tietää?"