"Olen iloinen, että ilmaisit kantasi", vastasi Beasley lyhyesti poistuen sellaisen miehen voimakkain askelin, joka on valmis musertamaan kaikki esteet tieltään.
"Milt, teit tyhmästi hankkiessasi Beasleystä vihollisen itsellesi", sanoi Lem Harden. "Hänestä tulee vielä tämän seudun mahtavin mies."
"Hän on varmasti astuva Alin tilalle", sanoi toinen.
"Milt menetteli reilusti puolustaessaan vanhaa Al-raukkaa", sanoi Lemin veli.
Dale erosi heistä lähtien miettiväisenä kulkemaan eteenpäin. Hänen Beasleystä tietämänsä seikat painoivat nyt vähemmän hänen mieltään, ja hänen valitsemansa suorasukainen käyttäytyminen tuntui hänestä nyt viisaimmalta. Hänen oli ajateltava, ennenkuin hän meni tapaamaan vanhaa Al Auchinclossia, ja senvuoksi meni hän tunniksi metsään.
III.
Sitten kuin Dale oli toimittanut muutamia Pinessä asuvien vanhojen ystävien hänelle antamia tehtäviä, suuntasi hän iltapäivällä kulkunsa Auchinclossin maatilaa kohti. Tuo matala, nelikulmainen, tavattoman suuri kivi- ja puurakennus sijaitsi muutamalla pienellä kukkulalla puolen peninkulman päästä kaupungista. Ollen samalla sekä koti että linnoitus oli se ensimmäinen näille seuduille rakennettu asumus, ja sen teon olivat intiaanit useammasti kuin kerran keskeyttäneet. Apachit olivat kumminkin sitten joiksikin ajoiksi suunnanneet hurjat retkensä Valkoisten vuorten eteläpuolella sijaitseville seuduille. Auchinclossin taloa ympäröivät tallit ja katokset ja kaikensuuruiset hyvin viljellyt vainiot. Kaurapellot näyttivät harmailta ja keltaisilta iltapäivän auringon valossa, ja pajujen reunustama puro jakoi kahtia äärettömän suuren laitumen, jolla kuljeskeli hevosia, ja kauempana aaltoilevalla alangolla oli harhailevia karjalaumoja.
Koko kartano osoitti, mitä monien vuosien työ ja uutteruus voivat saada aikaan. Puro kasteli kartanon ja kylän välissä olevaa viheriöitsevää laaksoa. Talossa tarvittava vesi tuli kumminkin vuoren korkeilta metsäisiltä rinteiltä ja oli johdettu sinne yksinkertaisella laitteella. Samankokoisia mäntypölkkyjä, joihin oli kaivettu syvä ura, oli asetettu pääksetysten yhteen ja ne muodostivat kimaltelevan torven, joka jatkuessaan vuoren rinteeltä laakson poikki lopulta kohosi sille pienelle kukkulalle, jossa Auchinclossin kartano sijaisi. Talon likellä oli uurretut pölkynpuoliskot vannehdittu yhteen jykeväksi torvesi. Vesi virtasi tässä osassa johtoa ylöspäin, muudan niistä seikoista, joka teki maatilan kuuluisaksi ja oli Pinen pienten poikain alituinen ihmettelyn ja ilon aihe. Ne molemmat kunnon naiset, jotka hoitivat Auchinclossin suurta taloutta, hämmästyivät usein niitä omituisia esineitä, joita tuo alituisesti virtaava kirkas ja kylmä vuoristovesi kuljetti heidän keittiöönsä.
Sattuikin niin tänään, että Dale tapasi Al Auchinclossin muutaman kuistin varjosta, jossa hän keskusteli joidenkin paimeniensa ja tukkilaistensa kanssa. Auchincloss oli lyhyt tanakka mies, jolla oli hyvin leveät hartiat. Hänen hiuksensa eivät olleet vielä harmaat eikä hän näyttänyt erittäin vanhaltakaan, mutta kumminkin oli hänen kasvoissaan jotakin väsynyttä, jotakin tuollaista synkkää ja kalpeaa, joka ilmaisi vanhentumista ja elinvoimain heikontumista. Hänen kasvonsa, joissa oli suuri syntymämerkki, olivat säännölliset ja kauniit, hänellä oli rehelliset siniset silmät, hieman surulliset, mutta kumminkin vielä elämänhaluiset.
Dale ei tiennyt ollenkaan, miten hänen vierailuunsa suhtauduttaisiin, eikä hän olisi ollenkaan hämmästynyt, vaikka hänen olisi käsketty poistua talosta. Hän ei ollut käynyt siellä vuosikausiin. Senvuoksi hän hämmästyikin nähdessään Auchinclossin viittaavan paimenia poistumaan. ja suhtautuvan hänen tuloonsa erikoisetta ilmeettä.