"Päivää, Al! Kuinka voitte?" tervehti Dale tyynesti asettaessaan pyssynsä seinää vasten.
Auchincloss ei noussut, vaan ojensi ainoastaan kätensä.
"Kuulehan, Milt Dale, tapaan sinut nyt varmasti ensimmäisen kerran sellaisessa tilassa, etten voi kaataa sinua selällesi", vastasi tilanomistaja. Hänen äänensä oli sekä ärtyisä että lämmin.
"Otaksun teidän tarkoittavan, ettette ole oikein terve", vastasi Dale.
"Olen pahoillani."
"En tarkoita sitäkään. En ole sairastanut milloinkaan elämässäni. Olen vain kulutettu loppuun, kuten hevonen, joka on ollut voimakas ja tottelevainen ja tehnyt työtä liiaksi. Sinä et kumminkaan näytä päivääkään vanhemmalta, Milt. Tuollainen metsissä eläminen ei jätä jälkiä mieheen."
"Niin, tunnen voivani hyvin eikä aika tunnu minusta milloinkaan pitkältä."
"Tuskinpa sinä sentään niin tyhmä oletkaan kuin luullaan. Olen ajatellut sitä viime aikoina saatuani aikaa tuumimiseen. Mutta, Milt, rikkauksia et kumminkaan taida koota?"
"Al, minulla on kaikkea, mitä haluan ja tarvitsen."
"Et kumminkaan elätä ketään etkä tee mitään hyvää maailmassa."
"Emme voi olla yhtä mieltä siitä, Al", vastasi Dale hymähtäen.