"Roy, kertokaa minulle nyt, mitä hän tekee, mitä Tom teki, tahi huudan", komensi Bo tiukasti.
"Neiti Helen, oletteko milloinkaan nähnyt hänen laistaan tyttöä?" vetosi Roy Heleniin.
"En, Roy, en milloinkaan", myönsi Helen. "Mutta kertokaa nyt jo toki meille nuo tapahtumat."
Roy hymyili ja hykersi tyytyväisesti käsiään. Tämä syvä, hänelle niin vieras mielenliikutus muutti hänet melkein kiihkeäksi. Mitä Riggsille sitten lienee tapahtunutkaan, ei se olisi voinut järkyttää Roy Beemania mitenkään noin. Helen muisti enonsa sanoneen, ettei todellinen Lännen asukas vihaa mitään niin kovasti kuin kerskailevaa pelkuria ja teeskentelevää tappelupukaria, joka purjehtii Lännen oikean, villin ja jotakin merkitsevän lipun suojassa.
Roy nojasi notkean ja pitkän vartalonsa uunin reunustaan ja katsoi tyttöihin.
"Kun ratsastin Carmichaelin jälkeen, näin hänen jo menevän kaukana tiellä", aloitti Roy nopeasti. "Näin myös toisenkin miehen ratsastavan Pineen toiselta suunnalta. Tulija oli kuulemma Riggs, vaikka en sitä silloin tiennyt. Las Vegas ratsasti kauppaan, jossa oli muutamia miehiä, ja puhui heille. Kun saavuin kylään, olivat he kaikki matkalla Turnerin kapakkaan. Kaiteeseen oli kiinnitetty toistakymmentä hevosta. Las Vegas ratsasti kumminkin sivu. Laskeuduin satulasta ja menin sisälle joukon mukana. Mitä Las Vegas sitten lienee sanonutkaan noille miehille, varmaa on kumminkin, etteivät he hänestä luopuneet. Pian saapui sinne vielä enemmän miehiä kunnes niitä lopulta oli siellä noin parikymmentä. Jeff Mulveykin oli siellä tovereineen. He olivat jo melkoisesti juovuksissa, eikä tapa, jolla Mulvey minua katseli, minua ollenkaan miellyttänyt. Menin senvuoksi kauppaan, mutta pidin kumminkin silmällä Las Vegasia. Hän ei ollut näkyvissä. Näin kumminkin Riggsin tulevan. Turnerin kapakka on juuri Riggsin oleskelu- ja kerskailupaikka. Hän näytti hyvin masentuneelta ja miettiväiseltä, laskeutui satulasta huomaamatta tuota tavatonta hevosten paljoutta ja tallusteli sitten kapakkaan. Noin minuutin kuluttua ratsasti Las Vegas viivana sinne ja oli yhtä nopeasti ovien sisäpuolella."
Roy keskeytti kuin kootakseen voimia tahi etsiäkseen sanoja. Hän näytti nyt kohdistavan sanansa kokonaan Bolle, joka tuijotti häneen lumottuna.
"Ennenkuin ehdin Turnerin ovellekaan — eikä sinne ollut kuin muutamia askelia — kuulin Las Vegasin jo huutavan. Oletteko milloinkaan kuullut hänen kiljaisevan? Ettekö? No niin, hänellä on kovempi ääni kuin kenelläkään vanhastaan tuntemallani paimenella. Avasin nopeasti oven ja pujahdin sisään. Tuon suuren huoneen keskellä seisoivat Riggs ja Las Vegas kahden, muiden nojautuessa seiniin ja paetessa tiskin taakse. Riggs oli kalpeampi kuin kuollut. En kuullut enkä tiedä, mitä Las Vegas oli hänelle huutanut, mutta Riggs tuntui sen tietävän ja samoin nuo muutkin miehet. Kaikki huomasivat nähtävästi heti Las Vegasin olevan juuri sellaisen kuin Riggs oli aina kehunut olevansa. Tuollainen hetki koittaa jokaiselle Riggsin laiselle miehelle.
"'Miksi minua sanoittekaan?' kysyi hän ja hänen leukansa vapisi.
"'En ole sanonut sinua vielä miksikään', vastasi Las Vegas. 'Minä vain huusin.'