"En ihmettele ollenkaan, että Tom haluaa saada tuon tietää!" sanoi Bo kiihkeästi. "Luulen hänen epäilevänkin Riggsiä."
"Niin hän tekeekin, mutta minä en aio myöntää hänen epäluulojaan oikeiksi. Roy, tiedättehän, ettei Riggs voi oleskella täällä pitkääkään aikaa."
"Toivon hänen viipyvän kumminkin niin kauan, kunnes pääsen jaloilleni jälleen."
"Kas niin, olette kaikki samanlaisia! Teidän on välttämättä vuodatettava verta!" mumisi Helen vapisten.
"Neiti Helen, älkää suhtautuko asiaan niin. Olen samanlainen kuin Dale enkä haasta milloinkaan riitaa. Mutta täällä Lännessä on voimassa jonkunlainen kirjoittamaton laki — silmä silmästä ja hammas hampaasta. Uskon kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja tappaminen on vastoin uskontoni määräyksiä, mutta Riggs ampui minua aivan kuin hän olisi ampunut minua takaapäin."
"Roy, olen ainoastaan nainen. Pelkään olevani liian helläsydäminen ja sopimaton tänne Länteen."
"Odottakaa, kunnes saatte kokea jotakin. Otaksukaamme, että Beasley tulee, tarttuu teihin suurilla kourillaan, puristelee teitä hetkisen ja karkoittaa teidät sitten kotoanne. Tai otaksukaamme, että Riggs ajaa teidät johonkin nurkkaan."
Helen tunsi säpsähtävänsä kovasti ja veri alkoi kiertää hurjasti hänen suonissaan. Hän voi kumminkin päättää vain tuon haavoittuneen miehen julmasta hymystä, kun tämä katseli häntä terävillä viisailla silmillään, minkä näköinen hän nyt oli.
"Ystäväni, kaikkea voi tapahtua", sanoi Roy. "Mutta toivokaamme kumminkin, että säästytte pahimmalta."
Hän näytti heikontuvan, ja Helen nousi silloin heti ja sanoi, että heidän oli kai parasta lähteä ja tulla jälleen huomenna takaisin. Kun hän kutsui, tuli Carmichael jälleen huoneeseen rouva Cassin kanssa, ja muutamien huomautusten jälkeen loppui vierailu. Carmichael seisahtui kumminkin ovelle.