"Päätin joku aika sitten, että puhuttelen ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa Beasleytä. Eilen luulin saaneeni sellaisen. Olin kaupassa, kun näin hänen menevän Turnerille. Seurasin häntä sinne. Oli jo melkein pimeä. Beasley, Mulvey, Riggs ja muutamat muutkin joivat ja melusivat siellä. Rupesin juttelemaan Beasleyn kanssa heti."
"Roy, sillä tavoinko te, pojat, kartatte vaaraa?"
"Mutta, neiti Helen, muuta keinoa ei ole. Pelko enentää vain vaaraa. Beasley oli alussa tavattoman kohtelias. Erosimme muusta joukosta, joka seurasi meitä, kunnes tulimme muutamaan salin nurkkaan. En muista, mitä kaikkea sanoin hänelle, mutta puhuin varmasti melko paljon. Sanoin hänelle, mitä isäni ajattelee asiasta. Ja Beasley tietää aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että isäni on tämän paikkakunnan vanhin asukas ja viisain myöskin, joka ei milloinkaan valehtele. Sovitin kaikki hänen sanansa väitteihini näyttääkseni Beasleylle, että ellei hän lopeta vehkeilyään hyvin nopeasti, saattaa sattua, että hän kuolee yhtä nopeasti. Mutta Beasley on tyhmä ja hirveästi itserakas. Hän on niin turhamainenkin kuin riikinkukko. Hän ei voinut ymmärtää ja suuttui. Sanoin hänelle, että hän on jo tarpeeksi rikas teidän maatilattannekin, ja koetin muutenkin puhua kaikin tavoin puolestanne. Silloin olivat hän ja hänen miehensä piirittäneet minut nurkkaan ja nähdessäni heidän katseensa aloin aavistaa pahaa. Mutta kun olin kerran aloittanut, oli minun koetettava hyötyäkin tilanteesta niin paljon kuin suinkin. Sanottuani, että haluan vaikka taistella puolestanne, näytti se tepsivän häneen, ja silloin alkoikin taistelu. Sanoin luultavasti omasta puolestani toivovani, että tuo taistelu tapahtuisi pian. Silloin tapahtuikin jotakin hyvin äkkiä."
"Roy, silloin hän varmasti ampui teitä!" huudahti Helen kiihkeästi.
"Neiti Helen, en sanonut teille, kuka sen teki", vastasi Roy hymyillen kohteliaasti.
"No sanokaa se sitten."
"Jos lupaatte, ettette sano Las Vegasille, kerron sen teille. Paimen on nyt jo melkein suunniltaan. Hän luulee tietävänsä, kuka minua ampui, ja minä olen valehdellut hänelle julmasti. Katsokaa, jos hän saa sen selville, menee hän suin päin sinne ampumaan. Neiti Helen, tuon texasilaisen kanssa ei ole leikkimistä. Las Vegas voi haavoittua, kuten minäkin, jolloin ei hänestäkään ole teille apua, kun onnettomuudet alkavat."
"Roy, lupaan teille, etten puhu hänelle mitään", sanoi Helen vakavasti.
"No silloin — Riggshän minua ampui!" Roy kalpeni yhä enemmän tunnustaessaan sen ja hänen äänensä, joka ei ollut kuiskausta kovempi, ilmaisi inhoa ja vihaa. "Tuo roisto sen teki. Hän ampui minua Beasleyn takaa. Minun oli mahdoton estää sitä. En edes huomannut hänen aikeitaan. Mutta kun kaaduin ja muut vetäytyivät takaisin, näin savuavan revolverin hänen kädessään. Hän näytti hirmuisen mahtavalta. Beasley alkoi läksyttää häntä ja läksytti häntä siihen asti kuin kaikki riensivät kadulle."
"Voi tuota pelkuria, tuota kurjaa pelkuria!" huudahti Helen.