Hän ei ratsastanut kylän läpi, vaan oikaisi pohjoiseen ja kiersi sieltä sitten etelään. Saavuttuaan entisille jäljilleen seurasi hän niitä suoraan nyt illan hämärässä pimenevää rinnettä kohti. Suuri puuma tuntui olevan halukkaampi seuraamaan näitä jälkiä takaisin kuin se oli ollut äsken kylään tullessa. Ranger oli hyvissä voimissa ja halusi rientää, mutta Dale pidätteli sitä.

Vuorilta puhaltava kylmä tuuli ennusti yön tuloa. Kirkastuvien tähtien valossa näki Dale, mistä jyrkänne häämötti jylhänä. Se oli vielä peninkulmain päässä. Se järkytti häntä vetäen häntä omituisesti puoleensa. Yö ja ehkä vielä päiväkin erotti hänet tuosta joukosta, joka piti Bo Rayneria vankinaan. Dalella ei ollut vielä minkäänlaisia suunnitelmia. Häntä kannusti vain yhtä suuri vaikute kuin hänen Helen Rayneria kohtaan tuntemansa rakkaus.

Beasleyn paha henki oli suunnitellut tämän ryöstön. Riggs oli vain väline, jonkunlainen pelkuri heitukka, jonka oli toteltava voimakkaampaa tahtoa. Snake Anson miehineen oli ollut odottamassa tuolla setrikössä ja he olivat juuri polkeneet tuon vuorille johtavan jäljen. Beasley oli ollut heidän mukanaan tänä päivänä. Tämä kaikki oli Dalelle yhtä selvää kuin jos hän olisi nähnyt nuo miehet.

Mutta tytön nopea etsiminen kannusti hänen henkiset voimansa suurimpaan toimeliaisuuteen. Ratsastaessaan eteenpäin ja tuijottaessaan tarkasti yöhön samalla kun hän kuunteli jännitetyin korvin juolahti hänen mieleensä montakin taistelusuunnitelmaa. Mutta hän ei hyväksynyt niistä ainoatakaan. Ja jokaisen uuden ajatuksen syntyessä hänen mieleensä katsoi hän voimakkaaseen puumaan, joka notkeasti juoksi hevosen rinnalla. Kun hänelle oli selvinnyt, että hänen oli lähdettävä auttamaan Heleniä, oli hänen mielessään pyörinyt lemmikkinsä mahdollinen hyöty siinä asiassa. Tom osasi ihmeellisen tarkasti vainuta eläimiä, mutta ihmisten jäljille ei sitä vielä milloinkaan oltu usutettu. Dale uskoi kumminkin voivansa saada sen ajamaan takaa vaikka mitä, vaikka hän ei ollut sitä vielä koettanut. Dalelle oli lisäksi aivan selvä eräs asia, että muutamat miehet, vieläpä hyvin urhoollisetkin, pelkäävät suunnattomasti puumia.

Kaukana rinteellä muutamassa syvänteessä, jossa oli vettä ja hieman ruohoa Rangerille, hyppäsi Dale satulasta, sitoi Rangerin kiinni ja valmistautui viettämään siinä yönsä. Hän säästi eväitään antaen Tomille enemmän kuin itselleen. Tom kiertyi niin lähelle Dalea kuin suinkin ja rupesi nukkumaan.

Mutta Dale valvoi kauan.

Yö oli rauhallinen lukuunottamatta tuulta, joka humisi suojaisella rinteellä kasvavissa puissa. Dale imi toivoa tähdistä. Hänestä tuntui kuin hän ei olisi luvannut itselleen eikä Helenillekään, että hän suojelisi Bota ja Helenin omaisuutta. Hän näytti päättäneen sen tietämättään, kiinnittämättä siihen ollenkaan ajatuksiaan. Tuntui omituiselta, ettei tuo varmuus ollut ollenkaan epämääräinen, vaikka se ei sopinutkaan hänen suunnitelmiinsa. Sen pohjalla, jollakin tavoin nimetönnä käsittämättömine voimineen, kohisivat hänen ihmeelliset tietonsa metsistä, teistä, hajuista, öistä, sellaisten miesten luonteesta, jotka uskaltavat nukkua pimeässä, eristetyistä metsistä ja tuon suuren puuman luonteesta, jonka jokainen teko oli Dalen tahdosta riippuvainen.

Häntä alkoi nukuttaa ja vähitellen tyyntyivät hänen aivonsa. Viimeinen tietoinen merkitsevä ajatus oli, että hän herättyään on täydentävä tämän toivottoman yrityksen.

XX.

Snake Ansonin miehistä oli nuorella Burtilla terävimmät silmät, jonka vuoksi hän sai toimia tähystäjänä heidän oleskellessaan tuolla korkealla pengermällä. Hänen oli käsketty vahtia tarkasti alempana olevia aukeita rinteitä ja ilmoittaa heti, jos joku hevonen sattuisi ilmestymään näkyviin.