Setrinuotiosta, johon oli heitetty viheriöitä tuoreita oksia, kohosi korkea ja ohut savupatsas taivaalle. Tätä merkkitulta oli poltettu auringonnoususta alkaen.
Viimeöinen leiri oli sijainnut setrikössä pengermän takalaidassa. Mutta nähtävästi ei Anson halunnut jäädä sinne pitkäksi ajaksi, koska hän aamiaisen jälkeen oli käskenyt satuloida ja kuormittaa hevoset. Ne olivat kärsimättömät ja levottomat, pureskelivat kuolaimiaan ja huiskivat kärpäsiä. Jo melko korkealle kohonnut aurinko paistoi kuumasti eikä tuulen henkäyskään sopinut puhaltamaan tuohon suojaiseen kolkkaan.
Shady Jones oli ratsastanut jo varhain täyttämään vesisäiliöitä eikä ollut vielä palannut. Anson, joka oli nyt laihempi, liukkaampi ja käärmemäisempi kuin milloinkaan ennen, sekoitteli juuri likaisia ja rikkinäisiä kortteja. Hänen vastapelaajanaan oli tuo lihava mustaihoinen Moze. Rahan puutteessa käyttivät pelaajat merkkeinä setrinkäpyjä, joista jokainen vastasi piipullista tupakkaa. Jim Wilson oli heittäytynyt muutaman setrin juurelle; hänen parroittuneet kasvonsa olivat likaisenharmaat, vaaleat silmät hehkuivat pahaenteisesti ja suu oli yrmeästi kiinni. Aina hetken kuluttua katsoi hän Riggsiin, ja näytti siltä kuin tuollainen silmäys olisi ollut tarpeeksi. Riggs käveli edestakaisin aukiossa avopäin ja takitta. Hänen mustat samettihousunsa ja kirjailtu liivinsä olivat tomuiset ja repaleiset. Suuri revolveri hyppeli omituisesti tupessaan, joka heilui hänen kupeellaan. Riggs näytti levottomalta. Hänen kasvonsa olivat aivan hikiset, vaikka ne eivät ollenkaan punoittaneet. Hän ei näyttänyt välittävän auringosta eikä kärpäsistä. Hänen silmänsä tuijottivat tummina ja hurjasti vilkuillen sinne tänne. Mutta useimmin kohdisti hän kumminkin katseensa vangittuun tyttöön, joka istui setrin juurella muutamien metrien päässä miehistä.
Bo Raynerin pienet jalat oli sidottu suopungilla, jonka toinen pää jatkui maata pitkin jonnekin. Hänen kätensä olivat vapaat ja hänen ratsastuspukunsa oli tomuinen ja epäjärjestyksessä. Pienet kasvot olivat kalpeat ja silmät leimusivat uhmaavasti.
"Harve Riggs, en haluaisi nyt olla tomuisissa kengissänne miljoonastakaan dollarista", sanoi hän ivallisesti.
Mutta Riggs ei ollut kuulevinaankaan.
"Revolveri on vyöllänne aivan nurinkurisesti. Mitä te sillä oikeastaan teettekään?" jatkoi Bo ärsyttävästi.
Snake Anson nauroi käheästi ja Mozen mustat kasvot vääntyivät irviin. Jim Wilson näytti nauttivan tytön sanoista. Hän taivutti luisevan päänsä ärtyisästi ja vakavasti kuin kuunnellakseen.
"Parasta on, että lopetatte", sanoi Riggs synkästi.
"Enkä lopeta!" selitti Bo.