"Mutta jos minä annan teille selkään", uhkasi Riggs.
"Minulleko selkään? Koetapas, sinä likainen, raukkamainen ja kerskaileva roikale!" huudahti Bo tulisesti. "Haluaisinpa nähdä sinun koettavan. Repisin silloin tuon pitkän mustan tukkasi juurineen päästäsi."
Riggs lähestyi Bota kädet nyrkissä kuin kuristaakseen hänet vihoissaan.
Mutta tyttö kumartui eteenpäin punastunein kasvoin ja leimuavin silmin.
"Sinä kirottu pieni kissa!" mumisi Riggs käheästi. "Annan sinulle selkään, ellet tuki suutasi."
"Tule vain tänne. Luuletko uskaltavasi minuun koskea? Harve Riggs, en pelkää sinua ollenkaan. Etkö ymmärrä sitä? Olet valehtelija, kerskailija ja inhoittava kuin käärme! Et kelpaa edes sitomaan näiden lainsuojattomien kengännauhojakaan."
Riggs astui pari pitkää askelta ja kumartui Bon yli purren hampaitaan.
Hän löi Bota kovasti poskelle.
Lyönnin vaikutuksesta heilahti Bon pää taaksepäin, mutta hän ei huudahtanutkaan.
"Aiotko pitää suusi kiinni?" tiuskaisi Riggs peräytyessään veren värjätessä hänen kasvonsa tummanpunaisiksi.
"Nauran sinulle ja uhkauksillesi", vastasi Bo tyynesti ja harkitusti vihoissaan. "Olet sitonut minut ja lyönyt minua. Hae nyt nuija — pysy siellä kauempana minusta — ja lyö minua vieläkin. Voi, jos tietäisin sinulle sopivia nimityksiä, saisit ne nyt kuulla!"
Snake Anson oli lopettanut pelinsä ja katseli nyt kuunnellen puoleksi tyytymätön, puoleksi huvitettu ilme käärmemäisissä kasvoissaan. Jim Wilson nousi hitaasti seisoalleen. Jos joku olisi kiinnittänyt nyt huomionsa häneen, olisi hän nähnyt, että tuo kohtaus oli omituisesti lumonnut Wilsonin, vaikka tämä vielä olikin omissa ajatuksissaan. Hän aukaisi kumminkin nopeasti puseronsa niskanauhan.