Riggs heristi nyrkkiään vielä vihaisemmasti tytölle. Mutta tämä yltyi vain.
"Sinä koira!" sähisi Bo. "Ah, kunpa minulla vain olisi revolveri!"
Vaikka hänen kasvonsa olivatkin aivan kalpeat ja vaikka hänen silmänsä leimusivatkin vihaisesti, muuttuivat ne nyt kumminkin niin surullisen kauniiksi, että Anson sotkeutui asiaan.
"Kuulehan, Riggs, et saa lyödä tyttöä", varoitti hän. "Sellainen pahentaa vain asiaa. Anna hänen olla rauhassa."
"Mutta hänen on tukittava suunsa", vastasi Riggs.
"Miten maailmassa voit saada sen aikaan? Ehkä hän rauhoittuu, kun poistut hänen näkyvistään. Kuinka tyttö muuten voi?"
Anson siveli riippuvia viiksiään katsellessaan Bota.
"Voitteko sanoa, olenko ärsyttänyt teitä ja miehiänne vielä?" kysyi Bo.
"Ette luullakseni", vastasi Anson.
"Ette ole kuuleva minun sitä tekevänkään, ellette kohtele minua huonosti", sanoi Bo. "En ymmärrä, mitä teillä on tuon Riggsin kanssa tekemistä. Hän sai minut kiinni, sitoi minut ja haalasi minut leiriinne. Luullakseni odotatte nyt Beasleytä."