"Niin tein. Hän on ollut köysissä koko ajan. Hän lupasi sitäpaitsi, ettei hän pakene. Luotan tytön lampaidenvarkaallekin antamaan sanaan."
"Samoin olisin minäkin tehnyt. Mutta, Jim, sinussa on kumminkin tapahtunut jonkunlainen muutos. Ehkä muistelet nuoruutesi aikoja, jolloin tunsit yhtä kauniita tyttöjä kuin tämäkin on?"
"Jos nyt asian laita sattuukin olemaan niin, saa sen joku varmasti tuntea vielä nahoissaan."
Anson katsoi häneen hämmästyneenä ja muutti heti ivallista puhetapaansa.
"Vai sellaiselta se sinusta tuntuu", sanoi hän heittäytyen pitkäkseen varjoon.
Nuori Burt tuli nyt leiriin pyyhkien tuhkanharmaita kasvojaan. Hänen syvälle painuneet nälkäiset silmänsä joihin hänen toverinsa niin luottivat, tarkastelivat leiriä.
"Missä tyttö on?" kysyi hän.
"Jim antoi hänen mennä kävelemään hieman", vastasi Anson.
"Huomasinkin, miten Jim heltyi katsellessaan häntä. Hyi hitto!"
Snake Anson ei kumminkaan hymyillytkään. Ilma ei tuntunut oikein sopivalta leikinlaskulle, seikka, jonka Burtkin melko pian huomasi. Riggs ja Moze palasivat jyrkänteeltä ja Moze ilmoitti, että Shady Jones oli jo tulossa melko lähellä. Bokin tuli hitaasti näkyviin ja istuutui tultuaan leiriin noin kymmenen metrin päähän miehistä. He vartoivat sitten vaiti ollen, kunnes tuo odotettu ratsastaja tuli vesileilien heiluessa satulan kummallakin puolella. Hänen saapumistaan tervehdittiin ilolla, sillä kaikki olivat janoissaan. Wilson vei vettä tytölle, ennenkuin hän itse joi.