"Olipa se melko hankala vedenhakemismatka", sanoi Shady, joka jollakin tavoin oli nimensä arvoinen sekä väriltään että käytökseltään. [Shady = varjoisa.] "Ja jos teille, johtaja, on yhdentekevää, en tee tuota matkaa enää toistamiseen."
"Älä ole milläsikään, Shady. Lähdemme nopeasti vuoristoon ennen auringon laskemista", sanoi Anson.
"Enpä ole, hitto vieköön, kuullut näin iloisia uutisia moneen päivään.
Hei, Moze!"
Tummaihoinen Moze nyökäytti karvaista päätään.
"Olen kyllästynyt koko tähän hommaan", sanoi Burt vanhempien toveriensa esimerkin rohkaisemana. "Aina viime syksystä alkaen olemme laiskoitelleet, kunnes olimme jäätyä asuntoomme. Meillä ei ole ollut rahaa, ei juomaa eikä sanottavasti ruokaakaan. Kaikki on vain lupausten varassa!"
Oli mahdollista, että tämä joukon nuorin ja rauhattomin jäsen oli koskettanut nyt arkaan kohtaan. Wilson näytti kumminkin olevan vapain heidän keskuudessaan vallitsevista tunteista. Hänen aivonsa näyttivät työskentelevän ankarasti jonkun asian selville saamiseksi.
"Burt, sanoitko minun luvanneen sinulle jotakin?" kysyi Anson pahaenteisesti.
"En johtaja. Olette vain sanonut, että voimme rikastua. Mutta nuo lupaukset on annettu teille. Nyt kun olemme saaneet tytön haltuumme, on tuon meksikolaisen täytettävä ne."
"Mutta nyt onkin asia niin, että olemme vanginneet väärän tytön. Meidän pitkätukkainen toverimme tuossa — herra Riggs suurine revolvereineen — tuo tänne mukanaan tuon vallattoman tytön haluamamme naisen asemesta."
Burt sähähti pettymyksestä ja Shady Jones kirosi perinpohjin heitellessään kiviä savuavaan nuotioon. Sitten vaikenivat kaikki synkästi. Heidän kiihtyvän vihansa esine, Riggs, istui hieman erillään eikä katsonut keneenkään heistä, mutta kohensi kumminkin ryhtinsä niin vaikuttavaksi kuin suinkin vain voi.