Äkkiä teroitti muudan hevonen korviaan. Tuo oli ensimmäinen hajun tahi äänen aiheuttama merkki miehille. Huomattuaan sen rupesivat muut paitsi Wilson jännittyneesti odottamaan. Hiljaisuuden rikkoikin pian kivikosta kuuluva rautakenkäisten kavioiden kapse. Riggs nousi hermostuneesti seisoalleen. Muut seurasivat vähitellen hänen esimerkkiään. Wilson istui kumminkin tyynesti paikoillaan. Hetken kuluttua ilmestyikin setrien varjosta suuri kimo lähestyen leiriä. Kun se saapui perille, laskeutui sen ratsastaja melko ketterästi satulasta, vaikka hän olikin suuri mies.
"Päivää, Beasley", tervehti Anson.
"Halloo, Snake veikkoseni!" vastasi Beasley katsellen ylpeästi tummin silmin miehiä. Hän oli tomuinen, kuumissaan ja hikinen, mutta nähtävästi kumminkin niin kiihoittunut, ettei hän sitä huomannutkaan. "Huomattuani savumerkkinne hyppäsin heti hevoseni selkään. Ratsastin kumminkin Pinestä ensin pohjoiseen päin, ennenkuin käännyin tänne. Riggskö vai te vangitsitte tytön? Näytätte niin kummallisilta! Mikä täällä on hullusti? Ette suinkaan ole houkutelleet minua tänne tyhjän vuoksi?"
Snake Anson viittasi Bohun.
"Tulkaa esille sieltä varjosta, että Beasley voi teitä katsella!"
Bo tuli esille setrien varjosta, joka oli kätkenyt hänet näkyvistä.
Beasley tuijotti häneen hämmästyneenä ja hänen suunsa aukeni.
"Tuo on haluamani naisen pieni sisar!" huudahti hän.
"Niin on meillekin juuri kerrottu."
Beasley oli vieläkin hämmästynyt.