"Sssh! Ei niin kovasti", sanoi metsästäjä hiljaa. "Oletteko Jim Wilson?"
"Olen. Dale, ilmestyitte kintereillemme tavattoman pian, vai satuitteko ehkä sattumalta löytämään meidät?"
"Olen seurannut jälkiänne. Wilson, tulen hakemaan tyttöä."
"Tiesin sen heti, nähdessäni teidät."
Puumaan näytti vaikuttavan sen isännän uhkaava asento, koska se avasi suunsa näyttäen julmat keltaiset torahampaansa ja sylkien Wilsoniin päin. Tämä ei näyttänyt pelkäävän ollenkaan Dalea eikä tämän pyssyä, vaan tuota suurta sähisevää petoa.
"Wilson, olen kuullut sanottavan teitä melko rehelliseksi roistoksi", sanoi Dale.
"Ehkä sellainen olenkin. Mutta minä voin tulla hulluksi pelosta minuutin kuluttua. Dale, tuo peto hyppää pian niskaani."
"Puuma ei hyppää, ellen sitä kehoita. Wilson, jos annan teidän mennä, tuotteko tytön luokseni?"
"Tuumikaamme asiaa. Mitä silloin tapahtuu, jos kieltäydyn?" kysyi
Wilson ovelasti.
"Silloin olette mennyttä miestä tavalla tahi toisella."