"Kas niin, tyttö!" Tämä huudahdus tuntui yhtä tuikealta kuin hänen silmäinsä tutkiva katse. Pari pitkää askelta toi hänet aivan Bon viereen ja hänen ulkomuotonsa karkoitti veren Bon poskista. Sitten oli kaunista katsella, miten hänen kasvonsa ihmeellisesti muuttuivat, kunnes hän oli jälleen tuo hyvin tunnettu Las Vegas, suurenmoinen kaikessa vanhassa voimassaan.
"No niin!" huudahti hän värisevällä äänellä. "Olen todellakin tyytyväinen!"
Kun hän kääntyi jälleen miehiin päin, katosi tuo kaunis ilme hänen kasvoiltaan. Hän puristi Dalen kättä kauan ja kovasti, ja hänen katseensa hämmästytti Royta.
"Missä Riggs on?" kysyi hän, ja hänen ruumiinsa liikahduksessa, kun hän tiuskaisi nuo sanat, hävisivät hänen ystävällisten tunteittensa omituiset vilahtelevat merkit kokonaan.
"Wilson ampui hänet", vastasi Dale.
"Jim Wilsonko, tuoko entinen texasilainen paimen? Hänpä auttoi sinua suurenmoisesti."
"Ystäväni, hän suojeli Bota", vastasi Dale liikutettuna. "Olin vanhoine puumineni siinä läheisyydessä."
"Taivutit siis Wilsonin avuksesi?" kysyi tuo tuikea ääni.
"Kyllä. Mutta hän tappoi Riggsin ennen saapumistani sinne. Vaikk'en olisi heitä milloinkaan löytänytkään, olisi hän kumminkin suojellut Bota."
"Missä tuo joukko nyt on?"