Metsästäjä meni nopein äänettömin liikkein, ja Helen ja Bo seurasivat pysähtyen ovelle.
"Las Vegas sieltä varmaankin tulee", kuiskasi Dale.
Helenistä tuntui, että paljas paimenen nimikin jo muutti koko ilmaston.
Portilta kuului ääniä, joista toinen, nopea ja käheä, kuulosti Carmichaelin puheelta. Vireä hevonen hypähteli ja lennätteli soraa kavioillaan. Sitten ilmestyi polulle pieni mies, joka lähestyi taloa. Carmichaelhan se oli, mutta ei Helenin tuntema Carmichael. Hän kuuli Bon hiljaisen omituisen huudahduksen, joka vahvisti hänen saamaansa vaikutusta.
Tavasta, millä Roy meni ulos, ei olisi mitenkään voitu luulla, että häntä oli ammuttu, ja Dale oli melkein yhtä nopea. Carmichael saapui heidän luokseen ja puristi heidän käsiään nopeasti kauhealla kourallaan.
"Pojat, saavuin juuri. Nuo tuolla sanoivat, että olette löytänyt hänet."
"Varmasti, Las Vegas. Dale toi hänet kotiin terveenä ja reippaana.
Tuolla hän on."
Paimen tyrkkäsi nuo molemmat miehet syrjään ja astui pitkällä askeleella portaille katsellen tutkivasti ovelle. Helen voi huomata hänestä vain sen, että hän näytti peloittavalta. Bo meni ulos Helenin eteen. Ehkä hän olisi rientänyt suoraan Carmichaelin syliin, ellei joku vaistomainen tunne olisi häntä pidättänyt. Helen luuli sitä peloksi, koska hänen omakin sydämensä sykki tuskallisesti.
"Bo!" huusi Carmichael kuin villi, vaikka hän ei ollenkaan sellaista muistuttanut.
"Ah, Tom!" vastasi Bo änkyttäen ja ojensi puoleksi käsivartensa.