"No, Milt", sanoi ajaja venytellen, "annanko jo mennä?"
Dale epäröi irroittamatta kättään ovesta. Hän katsoi joukkoon, joka oli tunkeutunut jo hyvin likelle, ja sitten Heleniin.
"Minun on varmasti kerrottava teille", sanoi hän ja päättämättömyys näytti kiusaavan häntä.
"Mitä sitten?" huudahti Helen.
"Huonoja uutisia. Mutta puhuminen vie aikaa eikä meillä ole varaa tuhlata sitä ollenkaan."
"Onko meidän kiiruhdettava?" kysyi Helen suoristautuen nopeasti.
"On varmasti!"
"Ovatko nämä Snowdropiin menevät postivaunut?"
"Eivät. Ne lähtevät vasta huomenaamulla. Anastimme tämän vanhan hökötyksen päästäksemme lähtemään tänään."
"Kuta pikemmin sitä parempi. Mutta en kumminkaan ymmärrä", sanoi Helen hämmentyneenä.