"Oletko jo odottanut meitä kauankin?"
"Ehkä pari tuntia."
"Sivuuttiko muudan ratsastaja teidät?"
"Ei."
"Roy, eräs vieras ratsastaja sivuutti meidät ennen pimeää. Hän ratsasti kovasti ja on sivuuttanut tämän paikan ennen tuloamme."
"En pidä tuosta uutisesta", sanoi Roy jyrkästi. "Kiiruhtakaamme. Saatuanne tytöt hevosen selkään tarvitsette niin pitkän etumatkan kuin suinkin. Hei, John!"
"Snake Anson osaa kyllä seurata hevostenkin jälkiä", vastasi kolmas mies.
"Milt, sano nyt sinäkin mielipiteesi", jatkoi Roy katsellen tähtiä. "Aamu alkaa jo pian sarastaa. Tässä on tienhaara, täällä ovat myös hevosesi ja varusteet. Voit olla jo metsässä auringon noustessa."
Seuraavan vaitiolon kestäessä voi Helen kuulla oman sydämensä sykinnän ja pienen sisarensa huohottavan hengityksen. Molemmat katselivat ulos pitäen toisiaan käsistä kiinni ja vahtivat ja kuuntelivat jännittyneinä ja tarkkaavaisesti.
"On mahdollista, ettei tuo öinen ratsastaja ollutkaan mikään sananviejä Ansonille", sanoi Dale. "Siinä tapauksessa ei Anson voi saada vaunujemme pyörien eikä hevostemme jäljistä mitään selvää. Hän menee suoraan oikeita postivaunuja vastaan. Bill, voitko saavuttaa nuo tulevat vaunut ennen Ansonin tuloa?"