"Niinkö? Beasley, tämä on epäilemättä suurenmoinen yritys, mutta sellainen, josta en oikein välittäisi. En ole kumminkaan milloinkaan epäillyt sanojasi. Puhu suusi puhtaaksi. Kuinka suuren palkkion saan?"
"Älä sekoita keitään muita tähän. Tekin kahden voitte pysähdyttää postivaunut, sellaista kun ei milloinkaan ennen ole tapahtunut. Mutta teidän on pukeuduttava valepukuun. Mitä sanot kymmenestätuhannesta lampaasta tahi mitä niistä saadaan Phenixissä kullassa?"
Jim Wilson vihelsi hiljaa.
"Onko minun sitten matkustettava jonnekin muualle?" kysyi Snake Anson matalalla äänellä.
"Sinäpä sen sanoit."
"No niin. En pidä oikein tästä hommasta, mutta voit kumminkin luottaa minuun. Kuudentenatoista päivänä Magdalenassa, ja hänen nimensä on Helen. Sanoit häntä kauniiksi?"
"Kyllä. Paimeneni alkavat ajaa laumoja etelään parin viikon kuluttua. Myöhemmin, jos ilmat pysyvät kauniina, lähetä minulle sana heidän mukanaan, niin tulen sinua tapaamaan."
Beasley ojensi kätensä kerran vielä tuleen päin, veti sitten sormikkaat niihin, painoi hatun syvemmälle päähänsä ja sanottuaan nopeat jäähyväiset poistui yöhön.
"Jim, mitä mieltä olet hänestä?" kysyi Snake Anson.
"Toveri, hän on valinnut meille sunnuntaiksi kaksi tietä", vastasi
Wilson.