"Ainakin muutamat. Mutta Al, pidettäköönpä hänestä tahi ei, käskee ihmisten mennä erääseen kuumaan paikkaan. Hän kokoo miehensä ja lähtee vuoristoon etsimään sisarensatyttäriä."
"Sinulla ei ole muuta tehtävää kuin pitää tyttöjä piilossa, kunnes voin opastaa hänet leiriisi. Ellei sellainen käy päinsä, niin ainakin niin kauan, kunnes itse voit tuoda tytöt Pineen."
"Eivät ketkään muut, paitsi sinä ja veljesi, ole milloinkaan käyneet asunnossani. Mutta se voidaan kumminkin helposti löytää."
"Anson koettaa ehkä sellaista. Mutta se ei ole kumminkaan luultavaa."
"Miksi ei?"
"Senvuoksi että minä aion seurata tuon lampaiden varkaan jälkiä kuin susi haavoittunutta hirveä. Ja jos hän joskus tulee leirisi läheisyyteen, riennän tänne ennen häntä."
"Hyvä", sanoi Dale. "Otaksuin kumminkin, että menet Pineen ennemmin tahi myöhemmin."
"En, ellei Ansonkin tee samoin. Sanoin Johnille, että jollei postivaunujen pidättämistilaisuudessa tapahdu mitään taistelua, hän kiertäisi jotakin sivutietä takaisin Pineen. Käskin hänen kertoa Alille kaiken ja tarjoutua tämän palvelukseen Joen ja Halin kanssa."
"Olkoonpa asian laita nyt miten tahansa, vuodatetaan tämän asian vuoksi vielä verta."
"Varmasti, ja onpa siihen jo aikakin. Toivon vain, että saisin merkitä tuon Beasley-roiston vanhalla neljälläkymmenelläneljälläni'."