"Niin, olette hieman pahalla tuulella tänään, mikä minusta on oikein hyvä merkki", Wade sanoi. "Minulla on muutamia uutisia, jotka varmasti tekevät teistä melkein terveen."
"Ah, kertokaa ne äkkiä!" Columbine huudahti.
"Wils ei menetäkään jalkaansa, sillä se paranee. Hän sai kirjeen isältään, jossa isä antaa hänelle anteeksi jotakin sellaista, josta hän ei ole kertonut minulle milloinkaan."
"Ah, rukoukseni on kuultu!" Columbine vastasi sulkien silmänsä.
"Hänen isänsä haluaa saada hänet kotiin tilanhoitajaksi", Wade jatkoi.
"Ah!" Columbinen silmät aukenivat äkkinäisestä pelosta. "Mutta hän kai ei voi eikä haluakaan mennä?"
"Ei varmastikaan. Hän ei menisi, vaikka hän voisikin. Mutta jonakin päivänä hän tahtoo ja silloin vie hän teidät mukanaan."
Columbine kätki kasvonsa käsiinsä ja vaikeni hetkiseksi.
"Sellaisia ennustuksia! Ne eivät voi milloinkaan —" Hän ei voinut lopettaa.
"Joutavia, kyllä minä tiedän! Tässä on omituisinta juuri se, että ne toteutuvat. Toivon, että saisin aina kuljettaa iloisia uutisia noiden synkkien ja surullisten asemesta, jotka tulevat kuin korpit… Niin, olette paljon parempi tänään."