"Toveri, mitä te ajattelette? Kertokaa se meille. Se auttaisi minua ja Collietakin. Olen kysynyt teiltä ennenkin, mutta ette ole halunnut vastata. Sanokaa meille nyt, luuletteko Möly-Jackin voivan pitää kiinni näistä uusista ihanteistaan?"
Wade oli jo kauan aikaa kieltäytynyt vastaamasta tähän kysymykseen, koska ei aika sen vastaamiseen ollut koittanut ennenkuin nyt.
"En", hän sanoi hiljaa.
Columbine huudahti heikosti.
"Miksette?" Moore kysyi synkistyen.
"Vannon siihen olevan sellaista syitä, joita te nuoret ette tule ajatelleeksikaan ettekä tiedäkään."
"Wade, ei ole ollenkaan tapaistanne joutua toivottomaksi kenenkään ihmisen suhteen", Moore sanoi.
"Sellaista voi kuitenkin sattua joskus", Wade vastasi pudistaen vakavasti päätään. "Ystäväni, yhdyn kaikkeen, mitä olette puhuneet Jackin parantumisesta, paitsi siihen, että se on jatkuvaa. Olen aivan varma siitä, että hän on vakavissaan teeskentelemättä mitään, enkä epäile ollenkaan, että jalo pyrkimys tulla sellaiseksi kuin hänen todellisuudessa pitäisi olla on kahlehtinut hänen hurjat mielitekonsa. Siinä ei ole minkäänlaista petosta, mutta Möly-Jack on sittenkin tehnyt sen mahdottomaksi."
"Miksi nuo hänen vakavat aikomuksensa ovat niin haihtuvia?" Moore kysyi kärsimättömästi huitaisten vihaisesti kädellään.
"Koska hänen muutoksensa ei johdu siveellisestä voimasta, vaan intohimosta."