"Collie, jos Ben tuntee sinut niin hyvin, sinun pitää kuunnella hänen neuvojaan, kuten ennenkin", Moore sanoi koskettaen hänen kättään äärettömän myötämielisesti.
Wade tarkasteli heitä. Hänen säälinsä ja rakkautensa eivät olleet hänen säälimättömästi ilmaistujen mielipiteittensä ja tarkoitustensa suunnan tiellä.
"Kuunnelkaahan nyt, molemmat", hän sanoi niin ystävällisesti kuin suinkin. "Asiat ovat jo tarpeeksi pahasti teidän tarvitsematta niitä enää pahentaa. Älkää pettäkö itseänne. Niin monen ihmisen vaikeudet muodostavat helvetin eikä ole ollenkaan helppoa nähdä selvästi teidän kärsiessä ja taistellessa. Mutta näen kuitenkin… Jos sanoisin vain sanankaan, Jack Bellloundsista tulisi taasen heti entinen Möly-Jack."
"Ah, Ben, ei mitenkään!" Columbine huudahti niin toivottomasti, että siitä voitiin selvästi huomata, miten Waden voima hallitsi häntä.
Mooren kasvot muuttuivat kalmankalpeiksi.
Wade huomasi silloin, että Moorekin tiesi sen saman Jack Bellloundsista kuin hänkin, jolloin hänen rakkauteensa Moorea kohtaan liittyi ääretön kunnioitus.
"En tahdo, ellei Collie pakota minua siihen", hän sanoi tarkoittavasti.
Tämä oli kriitillinen hetki ja äkkiä Wade vastasi siihen epäröimättä. Hän hyökkäsi seisoalleen säikähdyttäen Columbinen.
"Wils, sanot minua toveriksesi, mutta vannon, ettet tunne minua vielä ollenkaan. Peli on pelattu jo melkein loppuun enkä ole näyttänyt sinulle vielä korttejani!… Tahdon nähdä Jack Bellloundsin ennen helvetissä, kuin annan hänen mennä naimisiin Columbinen kanssa. Ja jos Collie toteuttaisi kummallisen ja jalon suunnitelmansa ja menisi naimisiin hänen kanssaan tänä iltana täyttääkseen velvollisuutensa, erottaisin heidät ennen yötä!"
Hän lopetti tämän puheensa sellaisella äänenpainolla, etteivät nuo toiset olleet kuulleet hänen käyttävän sitä ennen milloinkaan. Ja hänen ulkomuotonsa oli varmaankin yhdenmukainen sen kanssa, koska Columbine ei voinut muuta kuin tuijottaa häneen silmät auki ja hirveästi säikähtyneenä. Mooren kalpeat kasvot näyttivät kauhistuneilta ja pelästyneiltä ja samalla iloisiltakin. Wade kääntyi poispäin heistä voidakseen paremmin hillitä valloille päässeet tunteensa. Se ei tahtonut onnistuakaan yhdessä silmänräpäyksessä ja hänen oli pakko kävellä edestakaisin pää kumarassa. Hetkisen kuluttua, kun hän katsoi taakseen, hän näki sen, mitä hän oli odottanutkin näkevänsä.