"Te viekas käärme! Jos avaatte suunne, ammun teidät!" hän huusi ollen melkein suunniltaan.
Wade tiesi, milloin uhkaava vaara oli suurin. Hän katsoi Bellloundsin leimuaviin silmiin.
"Jack, koska näette, ettei minulla ole pyssyä, olisi se aivan teidän muiden tekojenne kaltaista, jos ampuisitte minut", hän sanoi.
Hänen hiljainen äänensä, tyynet kasvonsa ja ivansa estivät kuin jättiläisen kädet Bellloundsin murhasta. Pyssy nousi pystyyn, hana laskettiin alas ja perä kolahti maahan Bellloundsin yskiessä ja sähistessä koettaessaan puhua.
"Aion olla rehellinen teitä kohtaan", hän sanoi käheästi. "Olen saanut selville vehkeenne nyt. Suoriudun teistä myöhemminkin, mutta jos sekaudutte tähän, teen sen nyt."
Hän kääntyi nyt Columbineen päin, kuin hän vasta olisi oppinut tuntemaan hänet, muutos, joka säälittävästi ja suonenvedontapaisesti esiintyi hänen kasvoissaan. Nojautuen häneen päin hän viittasi vapisevalla ja syyttävällä kädellään.
"Näin sinut tuolla. Vakoilin sinua", hän huohotti.
Columbine katsoi häneen kalpeana sanomatta mitään.
"Sinä kai siellä olit, vai mitä?" Jack huusi.
"Minä tietysti."