"Ahaa, Möly-Jack, taisinpa osata vihdoinkin oikeaan!" Wade ivaili kovemmalla äänellä. "Silmiesi ilme muuttui niin hiton ilkeäksi. Vihaan noita sinun valehtelevia ja pullistuneita silmiäsi. Ja sitten kuin rupeamme taistelemaan aion ampua ne molemmat puhki."
"Taivaan nimessä, Wade, teidän on todellakin ammuttava minut, jos toivotte pölkkyjalka Mooren joskus saavan Collien omakseen!"
"Kyllä Moore hänet saa", Wade vastasi riemuiten. "Collie on parhaillaan hänen luonaan, sillä lähetin hänet sinne. Kehoitin häntä kertomaan Wilsille, miten olit koettanut pakottaa —"
Bellloundsin koko ruumis alkoi vapista. Mutasukkaisen vihan ja kuolettavan pelon aiheuttamat tuskat värisyttivät häntä.
"Möly, oletko milloinkaan haaveillut hänen suukkosistaan, joita Wils nyt noukkii? Jumalani, millaisia kuvitelmia muutamilla ihmisillä onkaan! Sinä sokean vanhuksen raukkamainen, heikko ja pelkuri lemmikki, sinä itserakas aasi, sinä itsekäs ja hemmoiteltu poikanen, Collie ei ole milloinkaan välittänyt sinusta hitustakaan. Ja nyt hän vihaa sinua."
"Te olette yllyttänyt hänet siihen!" Belllounds huusi vaahdon tippuessa hänen suustaan.
"Varmasti", Wade vastasi harkitusti ja ivallisesti. "Muutamia minuutteja sitten hän sanoi sinua koiraksi… Luullakseni hän tarkoitti aivan toisenlaista koiraa kuin noita kartanossa olevia, sillä jos vertaisimme niitä sinuun, loukkaisimme niitä… Hän vihaa sinua kiihkeästi ja uskallan lyödä vaikka vetoa, että hän nyt on kietonut kätensä Wilsonin kaulaan."
Belllounds kirosi.
"Sinullahan on revolveri kädessäsi", kiusoitteleva ääni jatkoi. "Tee sillä mitä ikinä vain haluat. Lämmitän sinua nyt ja tekisi mieleni kertoa sinulle…"
"Tukkikaa suunne!" toinen huusi raivokkaasti. Hänen verensä alkoi jo lämmitä kuumeiseksi, mutta hän pelkäsi vieläkin. Hän ei voinut kohottaa revolveriaan tuskissaan.