"Niin, teillähän näkyy olevankin makuukset ja astiat. Tuosta lähimmästä rakennuksesta saatte pöydän, tuolin ja lavitsan. Pojat, jotka asuivat siinä, ovat poistuneet. Sittenhän voitte ottaa sieltä jotakin muutakin lisäksi, keinutuolin esimerkiksi, jos siellä sattuu olemaan sellainen. Pajassa on työkaluja, laatikoita ja muita tarpeita, jos haluatte valmistaa kaapin itsellenne."
"Voisitteko antaa minulle kuvastimen?" Wade kysyi. "Minulla oli kyllä pieni palanen, mutta rikoin sen vahingossa."
"Ehkä voimme löytää sellaisenkin jostakin. Tyttäreni on ollut hyvin kätevä auttamaan poikia kaikessa tällaisessa. Tällainenhan kuuluukin oikeastaan naisten tehtäviin, kuten tiedätte. Hän tuo teille kyllä omasta halustaankin muutamia koristuksia. Lähtekäämme nyt katsomaan koiria."
Belllounds meni edellä karkeasti kyhättyä koiratarhaa kohti ja tavasta, jolla hän suoriutui purosta, voitiin päättää, että hän oli vielä vikkelä ja jäntevä. Tarhan ovi oli tehty lankuista ja se riippui rautaköydestä punottujen saranoiden varassa. Kun Belllounds avasi sen, kuului pehmeiden käpälien aiheuttamaa kapsetta, haukkumista ja vinkumista. Wade näki hämmästyksekseen noin neljä- tahi viisikymmentä koiraa, kaikenkokoisia ja -näköisiä, ruskeita, mustia ja keltaisia, kirjavia ja kapisia ja nälkäisempiä kuin mitä hän milloinkaan ennen oli tavannut.
"Vannoin ostavani jokaisen minulle tarjotun koiran, kunnes kaikki pedot on hävitetty White Slidesin läheisyydestä. Minua on varmasti petetty sikamaisesti!" Belllounds huudahti.
"Joukossa on kyllä muutamia oivallisiakin", Wade vastasi. "Eikä tässä mielestäni ole vielä liikaa. Harjoitan kaksi laumaa, joista toinen saa aina silloin levähtää, kun toinen on metsällä."
"Sehän on mainiota!" Belllounds huudahti helpotuksesta. "Luulin teidän suuttuvan, kun teidän pitää ruveta ruokkimaan näin suurta laumaa."
"Suoriudun siitä helposti tutustuttuani niihin. Onkohan niillä ennen ollenkaan metsästetty?"
"Muutamat pojista ottivat kerran mukaansa muutamia. Mutta ne hajaantuivat antilooppien, hirvien ja Jumala ties millaisten eri eläimien jäljille. Ne eivät ole milloinkaan ajaneet puumia lainkaan. Sitten Billings päästi muutamia arosusien jäljille ja minut saadaan vaikka ampua, elleivät sudet antaneet niille selkään. Nyt kerron teille jotakin vieläkin pahempaa. Poikani Jack sai päähänsä, että hän on metsästäjä, ja eräänä aamuna hän löysi karja-aitauksien takaa verekset puuman jäljet. Hän kiihtyi ja päästi koko koiralauman sen perään. Laumaan kuului silloin paljon enemmän koiria kuin nyt. Oli kuitenkin suurenmoista kuunnella sen aiheuttamaa melua. Jack menetti jokaisen huonomman koiran niistä ja seuraavan yön ja päivän kuluessa niitä alkoi tulla takaisin, mutta niistä jäi noin parikymmentä niille teilleen."
Wade nauroi. "Kyllä ne voivat palata vieläkin. Luulen kumminkin niiden juosseen entisiin koteihinsa. Onko noista koirista suositeltu ainoatakaan?"