Wade sitoi Jimin, Kanen ja Sampsonin toisiinsa, jolloin ne melkein olivat ruveta tappelemaan, ja talutti ne pois tarhasta. Ystävällinen ja iloinen Denver seurasi Bellloundsin kintereillä.
"Pidän nämä luonani ja kasvatan näistä johtajia", Wade sanoi. "Belllounds, tuo lauma on nälissään. Ne ovat melkein kuolemaisillaan."
"Niin, se onkin huolettanut minua enemmän kuin osaan sanoakaan", Belllounds selitti ärtyisästi. "Nuo paimenet eivät ymmärrä niiden hoitamisesta mitään. Ne olivat syödä Bludsoen melkein suuhunsa eikä hän senjälkeen ole ruvennut niitä ruokkimaan. Ja Wils, jonka parissa ne näyttivät viihtyvän erinomaisesti, vietiin sairaalaan tässä eräänä päivänä pahasti loukkaantuneena. Lem on koettanut nyt hankkia niille ruokaa. Annamme takaisin sellaiset koirat, jotka eivät kelpaa mihinkään, vähentääksemme siten niiden lukumäärää."
"Emme todellakaan ole niiden kaikkien tarpeessa. Lupaan teille, ettei teidän enää tarvitse olla huolissanne niiden vuoksi."
"Niin, sellainen on nyt työnne, Wade. Määräykseni on, että tapatte kaikki pedot, puumat, sudet ja arosudet. Joku harmaakarhu on jokaisen syksyn kuluessa tehnyt pahojaan samoin kuin tavallisetkin karhut. Millaisia tarpeita ikinä vain haluattekaan, pitää teidän ilmoittaa siitä minulle. Käymme säännöllisesti Kremmlinissä. Voitte metsästää vielä pari kuukautta, ellei talvi tule tavattoman varhain tänä vuonna. Pyydän, että jos poikani sotkeutuu asioihinne jotenkin, olkaa kärsivällinen, ja olen teille kiitollinen. Hän on vielä niin nuori ja vallaton."
Wade huomasi, että Bellloundsin oli hyvin vaikea pyytää tätä häneltä. Tämä vanha karjanomistaja, hallitseva, voimakas ja itserakas, oli viime aikoina saanut kokea sellaista vastusta, jolle hän ei ollut voinut mitään. Jos hän vain olisi voinut ymmärtää sen, oli hänen Wadelta pyytämänsä suosionosoitus jonkunlainen vetoaminen.
"Belllounds, tulen toimeen kaikkien kanssa", Wade lohdutti häntä. "Ja ehkä voin auttaa poikaannekin. Kuulin jo ennen tuloani tänne hänen hurjuudestaan ja niin ollen olen valmistautunut."
"Jos teette sen, en unhota sitä milloinkaan", Belllounds vastasi hitaasti. "Jack on ollut poissa kotoaan kolme vuotta. Hän palasi noin viikko sitten. Luulin hänen pehmenneen ja vakaantuneen siinä työssä, jonka hänelle silloin valitsin, mutta en ole siitä ollenkaan varma. Hän on kyllä muuttunut. Kun hän vain saa seurata omaa päätään, ei minulla ole häntä vastaan mitään muistuttamista, mutta hänen valitsemansa keinot eivät ole aina oikeita, ja senvuoksi on täällä ollutkin hankaluuksia miesten kanssa. Mutta Jack on hieno nuorukainen. Kyllä hän vielä oppii hillitsemään luonteensa ja hullut päähänpistonsa. Työ opettaa hänelle sen."
"Pojat ovat aina poikia", Wade vastasi filosoofisesti. "En ole vielä unhottanut omaa nuoruuttanikaan."
"En minäkään. Mutta nyt minun on pakko poistua, Wade. Columbine tulee varmasti katsomaan teitä. Hän on ainoa nainen talossani, hän on kuin sen emäntä. Hän on sitäpaitsi hyvin innostunut noihin koiriin."