Anatoli Glebovitš Glebov (ven. Анато́лий Гле́бович Гле́бов, oikea sukunimi Kotelnikov, ven. Коте́льников; 9. joulukuuta 1899 Pultava – 6. helmikuuta 1964 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Anatoli Mihailovitš Golitsyn oli Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n majuri, joka loikkasi vuonna 1961 Suomen kautta länteen. Hänen Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle CIA:lle ja Britannian tiedustelulle antamansa tiedot johtivat useiden vakoojien paljastumiseen, mutta myöhemmin hän antoi myös paljon epäluotettavia tietoja olettamistaan KGB:n operaatioista ja kaksoisagenteista. Golitsyn sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1984, ja hänet palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä. Hän julkaisi 1980- ja 1990-luvuilla Neuvostoliiton ja KGB:n pitkäaikaista huiputusstrategiaa käsitteleviä teoksia.

Anatoli Jevgenjevitš Karpov on venäläinen moninkertainen šakin maailmanmestari. Hän oli kahdestoista maailmanmestari vuodesta 1975 vuoteen 1985 (1984) ja FIDE:n maailmanmestari 1993–1999. Vuonna 1985 hän hävisi mestaruusottelun Garri Kasparoville. Uransa huipulla hänen ELO-lukunsa saavutti 2 780 pistettä. Karpov on voittanut urallaan yli 160 turnausta.

Anatoli Kim (ven. Анато́лий Андре́евич Ким; syntynyt 15. kesäkuuta 1939) on venäjänkielinen kirjailija.

Anatoli Vasiljevitš Kuznetsov oli venäläinen kirjailija.

Anatoli Konstantinovitš Ljadov (ven. Анато́лий Константи́нович Ля́дов; 11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1855 Pietari – 28. elokuuta (J: 15. elokuuta) 1914 Polynovkan kartano Borovitšissa) oli venäläinen säveltäjä.

Anatoli Ivanovitš Lukjanov oli neuvostoliittolainen ja venäläinen poliitikko, joka toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston viimeisenä puhemiehenä vuosina 1990–1991 ja osallistui Neuvostoliiton viimeisten vuosien valtakamppailuun.

Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko.

Anatoli Borisovitš Mariengof ; oli venäläinen avantgardistikirjailija. Hän kuului vallankumouksen jälkeiseen imaginistien koulukuntaan.

Anatoli Tyh’onovytš Martšenko oli vaikutusvaltainen ja tunnettu neuvostoliittolainen toisinajattelija, kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti. Hänelle myönnettiin postuumisti ensimmäinen Euroopan parlamentin Saharov-ihmisoikeuspalkinto vuonna 1988.