Egill Skallagrímsson oli islantilainen skaldi eli viikinkiajan runoilija. Hän on kirjoittanut muun muassa ylistysrunoelman Höfudlausn. Hänen elämäänsä kuvataan Snorri Sturlusonin kirjoittamassa Egillin, Kalju-Grimrinpojan saagassa.

Egon Friedell, aiemmin Egon Friedmann, oli itävaltalainen kirjailija, filosofi, kulttuurihistorioitsija, teatterikriitikko, näyttelijä ja dramaatikko. Hän on tunnettu ennen muuta teoksestaan Uuden ajan kulttuurihistoria. Kirjailija Thomas Mann piti Friedelliä yhtenä "parhaista saksan kielen tyylitaitureista".

Egon Rannet (vuoteen 1940 Jevgeni Brükke, 29. marraskuuta 1911 Tukholma, Ruotsi – 1. marraskuuta 1983 Tallinna) oli virolainen kirjailija.

Ehrenfried Walther von Tschirnhaus oli saksalainen matemaatikko, fyysikko ja filosofi.

Eiichirō Oda (jap. 尾田 栄一郎, Oda Eiichirō; s. 1. tammikuuta 1975 Kumamoto) on japanilainen mangaka.

Eiji Yoshikawa oli japanilainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Musashi, joka kertoo japanilaisen rōninin, Miyamoto Musashin elämästä. Yoshikawa on saanut työstään useita palkintoja ja on yksi kotimaansa arvostetuimmista historiallisten romaanien kirjoittajista. Eiji Yoshikawa kuoli syöpään vuonna 1962.

Eiko Kadono on japanilainen kirjailija joka on kirjoittanut yhteensä yli 200 teosta. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa lastenkirja Majo no takkyūbin (1985), johon pohjautuu Hayao Miyazakin anime-elokuva Kikin lähettipalvelu (1989).

Eileen Chang (1920–1995) oli kiinalainen kirjailija, joka aloitti kirjailijanuransa 1940-luvun alussa Shanghaissa. Kommunistien valtaannousun jälkeen hän muutti Hong Kongin kautta Yhdysvaltoihin vuonna 1955. Hän kirjoitti Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun tilauksesta kaksi kommunismin vastaista propagandateosta. Hän teki myös käsikirjoituksia hongkongilaisiin elokuviin.

Einar Benediktsson (1864 Elliðavatn, Islanti – 1940 Herdísarvík, Islanti) oli islantilainen runoilija.

Arne Einar Christiansen oli tanskalainen kirjailija, jonka vahvin puoli on ylemmän porvariston elämän kuvaaminen näytelmissä, joista mainittavia ovat En egoist (1882) ja Modne mænd (1897), sekä romaaneissa Joppe (1889) ja Hjarl (1894). Laadultaan aivan toisenlaisia ovat hänen romanttiset näytelmänsä Broder Rus (188S) ja Peter Plus (1890) ja huomattava filosofinen draama Cosmus (1897), epäilemättä Christiansenin arvokkain tuote. Christiansen tuli 1899 kuninkaallisen teatterin taiteelliseksi johtajaksi.