|
Edouard Rod
Edouard Rod oli sveitsiläis-ranskalainen kirjailija, kirjallisuustieteilijä ja professori. Hän opiskeli kielitiedettä Lausannessa, Bonnissa ja Berliinissä ja siirtyi 1878 Pariisiin, jossa hän asettui aluksi naturalistien piiriin ja herätti huomiota ylisanoja viljelevillä kirjasillaan À propos de L’assommoir (1879) ja Les allemands (1880). Hän työskenteli muutamia vuosia pariisilaisessa aikakausjulkaisussa La revue contemporaine. Samalla hän kirjoitti naturalistisia romaaneja, kuten Palmyre Veulard (1881), La chute de miss Topsy (1882) ynnä muita, nyt jo unohduksiin painuneita. |
|
Eduard Bagritski
Eduard Georgijevitš Bagritski oli venäläinen neuvostorunoilija. |
|
Eduard Bernstein
Eduard Bernstein oli saksalainen sosiaalidemokraattinen teoreetikko ja poliitikko. Hän oli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) jäsen ja häntä pidetään usein revisionismin isänä. |
|
Eduard Bornhöhe
Eduard Bornhöhe, oik. Brunberg, (1863–1923) oli virolainen kirjailija. Hän pani alkuun Viron historiallisen romaanin.
|
|
Eduard Friedrich Eversmann
Alexander Eduard Friedrich Eversmann oli saksalainen biologi ja tutkimusmatkailija. |
|
Eduard Hanslick
Eduard Hanslick oli itävaltalainen musiikkitieteilijä ja aikansa vaikutusvaltaisimpia musiikkiarvostelijoita. |
|
Eduard Kokoity
Kokoity Džabejy fyrt Eduard on osseettipoliitikko, Venäjän, Nicaraguan ja Venezuelan tunnustaman Etelä-Ossetian presidentti vuosina 2001–2011. |
|
Eduard Kotšergin
Eduard Stepanovitš Kotšergin on sukutaustaltaan puolalais-venäläinen lavastaja ja kirjailija. Hän on toiminut Tovstonogovin suuren draamateatterin päälavastajana vuodesta 1972 lähtien. |
|
Eduard Limonov
Eduard Venjaminovitš Limonov oli venäläinen kirjailija ja lakkautetun kansallisbolševistisen puolueen puheenjohtaja, ja vuonna 2010 sen perustalta perustetun "Toinen Venäjä" -puolueen puheenjohtaja. Hänellä oli Ranskan kansalaisuus vuosina 1987-2011. Vuonna 1993 Eduard Limonov perusti kansallisbolševistisen lehden Limonka, mikä tarkoittaa munakäsikranaattia. |
|
Eduard Mörike
Eduard Mörike (1804–1875) oli saksalainen runoilija. Hän opiskeli teologiaa ja sai 1834 papinpaikan Cleversulzbachissa. Sairaus pakotti hänet eroamaan tehtävästä. Sittemmin hän asui Mergentheimissä ja vetäytyi 1866 kokonaan yksityiselämän lepoon. |