Heinrich Böll oli saksalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972.

Heinrich Alfred Bulthaupt oli saksalainen kirjallisuushistorioitsija ja kirjailija. Hänen pääteoksensa on Dramaturgie des Schauspiels. Bulthaupt vieroksui uudenaikaisimpia virtauksia sen aikaisessa runoudessa ja taiteessa. Bulthaupt on kirjoittanut myös paljon näytelmiä sekä runoja, novelleja ja oopperantekstejä ja teokset Dramaturgie der Oper ja Dramaturgie der Classiker (1882).

Heinrich Cornelius Agrippa von Nettesheim oli saksalainen alkemisti, astrologi ja okkultisti.

Johann Heinrich Friedrich Link oli saksalainen kasvitieteilijä, joka tutki kasvien anatomiaa ja ensimmäisenä mikroskoopilla kivihiiltä.

Heinrich Hart oli saksalainen kirjailija, naturalistisen suunnan edustaja. Hän julkaisi yhdessä veljensä, kirjailija Julius Hartin kanssa teatteriarvosteluja berliiniläisissä päivälehdissä Tägliche Rundschau ja vuodesta 1900 Der Tag. Hartin julkaisuja ovat muun muassa Weltpfingsten. Gedichte eines Idealisten (1878), murhenäytelmä Sedan (1883) ja suurisuuntainen eepos Das Lied der Menschheit. Epos in 24 Erzählungen, josta ilmestyi kolme osaa 1888–1896: Tul und Nahila, Nimrod ja Mose.

Christian Johann Heinrich Heine oli 1800-luvun merkittävimpiä saksalaisia runoilijoita.

Heinrich Hoffmann oli saksalainen psykiatri ja kirjailija. Hänen pääteoksensa on lapsille suunnattu opettavainen kuvakirja Jörö-Jukka (1845).

Heinrich Joseph (Josef) König, myös Heinrich Koenig (1790–1869) oli saksalainen kirjailija. Julkaistuaan kirjoitelman Rosenkranz eines Katholiken (1829) hän joutui riitoihin papiston kanssa. Niistä hän sai aihetta selvitellä kantaansa kirkollisissa kysymyksissä kirjoitelmassa Der Christbaum des Lebens (1831). Tämän johdosta piispa sulki hänet pois kirkon yhteydestä, jolloin hän siirtyi reformoituun seurakuntaan.

Heinrich Kruse (1815–1902) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Krusen esikoisteos, murhenäytelmä Die Gräfin (1868), sai Schiller-palkinnon. Muista näytelmistä ovat esimerkkejä Wullenwever (1870), Marino Falieri (1876) ja Rosamunde (1878). Kruse kallistuu näytelmissään realistiseen suuntaukseen, ja hänen näytelmiensä keskeiset ansiot ovat säästeliäs draamallinen tyyli, etevä tilanne-esitys ja ytimekäs luonteenkuvaus, jota varsinkin huvinäytelmän alalla kannattaa onnistunut huumori.

Heinrich Lammasch oli itävaltalainen oikeustieteilijä, joka toimi Itävallan viimeisenä keisarinvallan aikaisena pääministerinä loka–marraskuussa 1918.