Henri Ghentiläinen oli flanderilainen skolastinen filosofi. Hänet tunnettiin kunnianimellä Doctor Solemnis.

Henri Lefebvre oli ranskalainen marxilainen sosiologi, intellektuelli ja filosofi, joka tunnetaan työstään dialektiikan, marxismin, arkielämän, kaupunkien ja sosiaalisen tilan parissa.

Bon Louis Henri Martin (1810-1883) oli ranskalainen historioitsija. Hän opetti 1848-1851 uuden ajan historiaa Sorbonnessa. Hänet valittiin 1871 kansalliskokouksen, 1876 senaatin jäseneksi. Hän oli vuodesta 1878 Ranskan akatemian jäsen.

Henri Meilhac (1831–1897) oli ranskalainen huvinäytelmänkirjoittaja. Hän toimi aluksi pilapiirtäjänä. Kuvia selittäviä nokkeluuksia kirjoittaessaan hän kiinnostui kirjallisuudesta ja teatterista. Hänen esikoisnäytelmänsä oli yksinäytöksinen La Sarabande du Cardinal, mutta ensimmäinen menestysnäytelmä oli, sekin yksinäytöksinen, L’autographe, joka tekee pilkkaa tekijänsä turhamaisuudesta.

Henri Michaux oli belgialaissyntyinen kirjailija ja kuvataiteilija.

Louis-Henri Murger, myös Henry Murger, oli ranskalainen romaanikirjailija ja runoilija. Hän kirjoitti myös lehtiartikkeleita.

Henri Pirenne oli belgialainen historioitsija ja historian professori. Hän tuli tunnetuksi vakivallattomasta vastarinnasta, jota hän osoitti, kun saksalaiset valloittivat Belgian ensimmäisen maailmansodan aikana.

Jules Henri Poincaré oli ranskalainen matemaatikko, teoreettinen fyysikko ja tieteenfilosofi.

Henri Troyat oli armenialaissyntyinen jo nuorena ranskalaistunut romaani- ja tietokirjailija, joka oli tunnettu etenkin venäläisiä suurhenkilöitä käsittelevistä elämäkerroistaan.

Henriette Herz oli Preussin Berliinissä vaikuttanut juutalaistaustainen kirjallisen salongin pitäjä ja filosofi Marcus Hertzin vaimo. Henriette Herz alkoi emännöidä ensin kotonaan ja myöhemmin omassa salongissaan preussilaisen älymystön kokoontumispaikkaa, jossa vieraili oman aikansa oppineistoa.