Leopold Alexander Friedrich Arends oli saksalainen pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä.

Leopold Leonidovitš Averbah oli neuvostoliittolainen poliitikko ja kirjallisuusvaikuttaja.

Leopold Infeld oli puolalainen fyysikko, joka työskenteli kotimaansa lisäksi 12 vuoden ajan Kanadassa.

Leopold von Ranke oli saksalainen historioitsija. Häntä on kutsuttu "suurimmaksi saksalaiseksi historioitsijaksi", "objektiivisen historiankirjoituksen isäksi" ja "historiatieteen perustajaksi". ”Rankelainen” tutkimussuunta korosti lähdekritiikkiä historiantutkimuksen metodissa. Hänen tutkimusalueensa olivat laajoja ja hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia, jotka liittyivät muun muassa Saksan, Ranskan, Serbian ja Preussin historioihin. Lisäksi hän käsitteli esimerkiksi paaviuden historiaa teoksessaan Die römischen Päpste in den letzen vier Jahrhunderten.

Leopold Ritter von Sacher-Masoch oli itävaltalainen kirjailija. Hänen teoksensa käsittelivät usein naisille alistumisesta nauttimista, minkä seurauksena tutkija Richard von Krafft-Ebing otti vuonna 1886 käyttöön termin masokismi, joka tarkoittaa kivusta tai nöyryytyksestä nauttimista. Sacher-Masochin tunnetuin teos on Venus turkiksissa (1869), joka on osin omaelämäkerrallinen kuvaus naisen orjaksi lupautuvasta miehestä. Kirja kuvailee myös päähenkilönsä turkisfetissiä.

Léopold Zborowski oli puolalainen runoilija, kirjailija ja taidekauppias.

Leopoldo Alas y Ureña, kirjailijanimi Clarín, oli espanjalainen kirjailija ja kirjallisuuskriitikko. Hän oli vuodesta 1883 Oviedon yliopiston roomalaisen oikeuden professori.

Lera Auerbach on venäläinen säveltäjä, pianisti, kirjailija ja kuvanveistäjä.

Les Martovytš oli ukrainalainen kirjailija, juristi ja yhteiskunnallinen aktivisti. Hän valmistui oikeustieteestä Lvivin yliopistosta 1909 ja toimi lakimiehenä useissa galitsialaisissa kaupungeissa. Hän muutti 1898 Lviviin.

Larysa Petrivna Kosatš-Kvitka oli ukrainalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän on Ukrainan tunnetuimpia runoilijoita ja prosaisteja.