Lars-Gustav Axelsson Widding oli ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja.

Lasos Hermionelainen oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija, joka oli kotoisin Hermionesta, Argoliista. Hänen tiedetään toimineen Ateenassa tyranni Peisistratoksen suvun hallitessa.

Lasse Lucidor, oikea nimi Lars Johansson, oli ruotsalainen runoilija.

Lauri (Lassi) Juhani Yrjönpoika Nummi oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä, jonka omasta tuotannosta suurin osa on modernia runoutta. Hän käytti myös kirjailijanimeä Jukka Kangas.

László Krasznahorkai on unkarilainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Unkarilainen elokuvaohjaaja Béla Tarr on tehnyt hänen teoksistaan elokuvasovituksia.

László Nagy oli unkarilainen kirjailija, kääntäjä ja graafikko. Hän oli toisen maailmansodan jälkeisistä unkarilaisista runoilijoista merkittävimpiä. Hän hyödynsi runoissaan renessanssin ja barokin rakkausrunoja, varsinkin kukkaislauluja (virágének). Hän käytti samassa runossa sekä ylevää arkaistista kieltä että arkista puhekieltä. Aiheina hän käsitteli teknisen kehityksen pelkoa ja moraalisten arvojen katoamista.

László Németh oli unkarilainen kirjailija ja lääkäri. Hän oli 1930-luvulla unkarilaisen populistiliikkeen ideologi ja kriitikko. Laaja historiallinen romaani Égető Eszter kertoo kolmesta sukupolvesta maaseudun sivistyneistöä. Romaaneista on suomennettu Kivi putoaa, joka on hänen pääteoksensa. Hän aloitti teoksen kirjoittamisen 1938, ja se valmistui 1947. Teoksen päähenkilö Nelli haluaa irtautua perheen ahdistavasta ilmapiiristä.

László Teleki oli unkarilainen poliitikko ja diplomaatti. Hänen veljensä oli kuvernööri József Teleki.

Laura Maria Caterina Bassi oli italialainen fyysikko. Hän syntyi Bolognassa, opiskeli Bolognan yliopistossa ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1733.

Laura Beatrice Mancini (1823–1869) oli italialainen runoilija. Hän sepitti muun muassa murhenäytelmän Ines (1845), runoelman Colombo al convento della Rabida (1846), runokokoelman Poesie varie (1848) sekä vuoden 1860 jälkeen useita kantaatteja ja lauluja isänmaallisiin juhlatilaisuuksiin. Kokoelma Mancinin lyriikkaa julkaistiin 1874 nimellä Patria ed amore.